PROVINSSIROCK 2006.

Joo kolme päivää tuli taas vietettyä siellä eli se on pienen jälkianalyysin paikka nyt ! Kivahan se oli leikkiä taas nuorta =p Oli tosiaan aika paljon nuorta porukkaa, mut se johtuu ehkä siitä että itse pikkuhiljaa vanhenee ja ikärakenne kuitenkin pysyy festareilla aina aika samana. No mutta olihan siellä vaikka minkäikäistä sakkia, nuoriso tietysti pääosissa mutta artistien mukaan porukka sitten hieman jakautuu.

Ei alkanut kovin lupaavasti festarit kun heti alkajaisiksi katosi kamera. Se jäi arvoitukseksi vietiinkö se multa vai hukkasinko sen itse ? No kuvien ottaminen jäikin sitten tällä kertaa ihan kamerapuhelimen muutaman kuvan varaan. Pitääpä katsoa tuliko niistä mitään ? No nyt varmaan minäkin siirryn sitten nykyaikaan ja hankin sen digikameran ! Et ehkä sen vanhan kameran oli jo tarkoituskin kadota ?

No musiikkihan mulle on aina se tärkeä seikka festareilla, joten vähän siitä seuraavaksi. Eniten pidin "Alice In Chains"-bändistä, edesmenneen laulajan tuuraaja lauloi melkein kuin alkuperäinenkin eli yllätti todella positiivisesti ja musiikissakaan ei ollut mitään vikaa kun "tutut äijät" soittivat hienoja biisejä. Tuntematon osasto biiseistä mitä en ollut aiemmin kuullut kolahti erityisesti. Toinen erityisen hieno elämys oli "Strapping Young Lad" -oli niin kauhea vauhti ja mahtava meno ettei voinut olla pitämättä ja etenkin kun on oma tyylikin saatu musiikkiin kehitettyä niin erottuu joukosta.

Muita mitä tuli katsottua tai kuunneltua alusta loppuun asti oli ainakin Soulfly, Him, Diablo & Jonna Tervomaa. Bullet For My Valentine oli aika sellaista perusjuttua, ei niin kauheasti ainakaan tällä kertaa säväyttänyt, mutta menetteli kuitenkin. Radiopuhelimet oli piristävä yhtye, punkkarit kovasti näyttivät pitävän, taitaa ollakin vähän underground-osatoa tuo. M.A. Numminen oli hauskan erikoinen kokemus jota mielellään kuunteli, mutta jäi kesken kun "In Flames" oli toisessa paikassa; sitä en ehtinytkään seurata kuin parit biisit sillä piti jo kiirehtiä junaan.

Amorphista onneksi ehti kuulla edes loppupuolen; hieno yhtye. Mokoma & Within Temptation soittivat päällekkäin joten oli vaikea päättää kumpaa katsoisi mielummin. Tai no selvähän se kumpaa katsoisi mutta että kumpaa kuuntelisi ? =D John Calen musiikkiinkin tuli tutustuttua, Deftones myös osaksi. Lauri Tähkä aika pitkältikin tuli nähtyä & Von Hertzen Bros myös tsekattua. Muita pätkittäin. Missasin tällä kertaa Stam1nan, Indican & Timo Rautiaisen niistä mitä hyvinkin olisi voinut olla katsomassa mutta ei vaan ehtinyt tai oli samalla jotain muuta. Joo ihan kiva reissu oli, tuli tutustuttua taas uusiin ihmisiin & muutamiin vanhoihinkin tuttuihin törmättyä. Ulkolaisiakin siellä näytti olevan.

Kirjoitettaessa soi Death : Spiritual Healing