Teoriasta totuuteen

Maailmassa On Virhe. Jossain kesän diipadaapaohjelmassa oli muistaakseni tuon niminen osuus joitakin vuosia takaperin. Silloin ne jutut lähinnä huvittivat. Nyt kun selailin nettiä alan olemaan joka päivä enemmän ja enemmän sitä mieltä, että M.O.V. lyhenteenä sopii länsimaihin loistavasti. Tänään näin jotain sellaista minkä keksijä pitäisi varmaan vaan lähettää evakkoon jonnekin saarelle, ihan vaan varoitukseksi muille yhtä ”fiksuille”. Havaitsemani asia löytyy alla olevan linkin takaa.

http://www.onefoottsunami.com/wordpress/wp-content/uploads/20110617fathersday/tomom.jpg

Isillä on yksi päivä vuodessa, yksi päivä jolloin isiä kiitetään siitä että ovat läsnä ja tekevät parhaansa perheensä eteen. Sitten joku keksii askarrella kortin jossa lukee raakasuomennoksena "hyvää isänpäivää, äiti". Nyt hei ihan oikeasti. Miksi meillä ei ole "hyvää äitienpäivää, isä"-kortteja? Aivan, koska sellainen luokitellaan globaalilla tasolla niin typeräksi tempuksi, että sen keksijä omatoimisesti tiputtaa merkittävästi planeetan ÄOn mediaania. Miksi meillä sitten on isänpäiväkortteja äideille vaikka kyseessä on tasan yhtä räikeä moka? En voi tietää.

Asiasta toiseen. Lueskelin tuossa mielenkiinnosta tapauksesta joka liippaa aika läheltä nykyistä Suomen lainsäädännön linjausta hätävarjelusta. Kyseessä oli jenkkiläisen sotaveteraanin tapaus. Lyhyesti historia tilanteessa oli se, että pariskunnalla on pari lasta, suhde kariutumassa ja itse kirjoituksessa puhutaan sitten siitä suhteen loppumisesta.

Tilanne lähtee liikkeelle siitä, että mies menee jo siinä vaiheessa totutusti sohvalle nukkumaan ja herää siihen, kun hänet riuhtaistaan sohvalta lattialle ja häntä potkaistaan päähän siten, että pää osuu olohuoneen pöydän puiseen jalkaan sillä seurauksella, että mieheltä lähtee taju. Kun hän herää, hän pakenee pää veressä kotoaan ja menee poliisin puheille. Tästä seuraa se, että mies raudoitetaan, viedään sairaalaan, lukitaan sairaalan sänkyyn käsiraudoilla ja diagnosoidaan. Lopuksi pari poliisia saattaa hänet laitokselle, ei suinkaan turvatakseen häntä vaimon uudelta hyökkäykseltä tai ollakseen henkisenä tukena, vaan suojatakseen vaimoa tältä mieheltä. Jenkeissä tällainen tapaus johtaa automaationa siihen, ettei mies saa ottaa yhteyttä naiseen tai lapsiinsa seuraavaan vuoteen. Poliisi ymmärtää kyllä systeemin typeryyden, mutta ainoa mitä voivat tehdä on sanoa ”sori”.
30 tuntia tapahtuneesta hän on selittämässä tapausta tuomarille syyttäjän yrittäessä saada hänelle pahinta mahdollista seuraamusta. Pisteet nopeasta käsittelystä. Miinuksia tavasta jolla se hoidettiin. Mies siis herää siihen että hänet riuhtaistaan lattialle ja häntä potkaistaan päähän. Syyttäjä selittää tapausta sillä, että vaimo pelkäsi miestään. Historiassa ei ole tämän pariskunnan osalta ainuttakaan tapausta jossa mies olisi kohdellut vihamielisesti naista. Silti nainen "pelkäsi" nukkuvaa miestään niin kovasti että päätti pahoinpidellä tämän sairaalakuntoon tämän nukkuessa. Paikallinen oikeuslaitos tuomitsi tapauksen naisen hyväksi. Varsinainen järjestelmän typeryys nosti päätään kuitenkin jo ensimmäisillä metreillä kun tutkija yritti ärsyttää miehen osoittamaan aggressiivisuuttaan.

Suomessa homma ei ole vielä ihan noin naurettavalla tasolla. Täällä on kuitenkin yksi ratkaisevan typerä asiaan liittyvä systeemi joka vie pohjan hätävarjeluun liittyvältä pykälältä täysin. Lakihan sanoo, että itseään ja muita, omaisuuttaan ja muiden omaisuutta saa puolustaa tarvittaessa niillä keinoin mitä voidaan katsoa tarpeelliseksi. Käytännössä homma menee niin, että se joka saa isomman mustelman on uhri, oli tilanne mikä tahansa.
Lähihistoriassa on uutisoitu mm. tapauksista joissa yhdessä porukalla yhden miehen kimppuun hyökänneet tulkittiin käsittelyssä uhreiksi vaikka ensimmäiset iskut tosiaan lähtivät näiltä "uhreilta". Toisessa tapauksessa eräs itseään puolustanut sai tuomion siitä kun itse asiassa pisti vastaan kotiinsa väkisin tunkeutuneelle miehelle senkin jälkeen kun tämä tunkeutuja oli käyttänyt (muistaakseni venäläistä) laitonta pippurisumutetta asukkaaseen...eivätkä nämä herrat siis tunteneet toisiaan.

Ei nyt pistä vihaksi, mutta hämmentää kovasti tämä nykymeno. Käytännössä ainoa oikea tapa suojella itseään on tehdä sen niin hyvin kuin osaa ja niin tehokkaasti ettei tarvitse pitkittää tilannetta turhaan, kuitenkin toki aiheuttamatta tarkoituksella turhia vammoja hyökkääjälle. Tämä on hätävarjelun syvin olemus ja se käy ilmi myös laista, niin pykälästä kuin niistä teksteistä joissa selvitetään mitä lailla on haluttu saada aikaiseksi.
Kuitenkin oikeus pakottaa ihmisen tilanteeseen jossa hän joutuu miettimään ovatko hänen ruumiillinen koskemattomuutensa sekä terveytensä ja omaisuutensa...puhumattakaan muiden vastaavista...sellaisia "oikeushyviä" että niitä kannattaa puolustaa. On siis mietittävä onko parempi ottaa kerralla kunnolla turpaan ja parannella pari viikkoa haavoja kuin yrittää selvitä suht. ehjänä ja kärsiä tuomio mistä ikinä syyttäjä sitten päättää syyttää.

En varmaankaan ole ainoa joka pitää kyseenalaisena järjestelmää joka on suunniteltu suojelemaan ensisijaisesti rikollista rehelliseltä kansalaiselta. Sellainen meillä kuitenkin nykyään on käytössä. Pistää ainakin näin sota-ajan lapsenlapsen oikeustajun kanssa kovasti ristiriitaa käyntiin.

Edellisen merkinnän lopussa tuli mieleen keskustelu joka jätti lähtemättömän vaikutuksen joidenkin ihmisten ajatusten syövereistä. Koska keskustelu oli niin hedelmätön, otan se uudelleen esille silkkaa *ittumaisuuttani. :)

Keskustelun aiheena oli siis isyystestit ja se, onko miehellä yhtäläinen oikeus tietää olevansa lapsen biologinen vanhempi kuin naisella. Nyt kaikki huutaa yhteen ääneen "ON"! Olen samaa mieltä, mutta onko se oikeus sittenkään yhtäläinen vai ei ja kenen mielestä on, kenen mielestä ei? Lakihan sanoo, että tietynlaiseen suhteeseen syntyvä lapsi on automaattisesti juridisesti naisen kumppanin oma. No, kun ruvetaan tekemään DNA-testejä niin laki muuttuu vitsiksi ja raadollinen todellisuus astuu esiin. Koomista on se, että samalla kun melkein jokainen huutaa isän tidonsaantioikeuden puolesta, melkein yhtä moni huutaa sitä vastaan kun muistaa, että ainoa tapa isälle tietää edes kohtuullisen varmasti että lapsi on hänen, on se isyystesti.

Varsinaisen keskustelun aikaan jaksettiin kaivaa netin syövereistä liuta tutkimuksia siitä, kuinka moni "isiensä" tunnustamista lapsista on suhteen ulkopuolella alkuun pantuja. Nyt en jaksa kaivaa niitä tutkimuksia esiin, mutta muistan varovaisimmaksi arvioksi 10% ja rohkein arvio oli noin 30%. Puhutaan vaikka kätevyyden vuoksi 15% koska se on hiukan mediaanin alle sijoittuva mukava luku eikä ehkä aiheuta niin paljon kiukuttelua lukijoissa kuin vaikka 25%.
Samalla kun "vähintään" 10% lapsista, oletettavasti noin 15% on jonkun toisen kuin "isänsä" siittämiä, tiedämme että noin 50% kummastakin sukupuolesta on pettänyt yhtä tai useampaa kumppaniaan elämänsä aikana. Luku perustuu kyselytutkimukseen ja siis siihen, että kysymykseen vastaava ihminen myöntää tehneensä niin vaikkapa puhelimessa suoritetun kyselyn puitteissa. Jos ollaan ihan rehellisiä niin kyllähän jokainen tajuaa ettei luku ole kuin heikosti suuntaa antava. Todellinen prosentti on varmaankin jossain 70% hujakoilla, omasta mielelestäni ei olisi ihme vaikka se olisi suurempikin. Puhutaan nyt kuitenkin siitä 50% jälleen koska se on kiva luku ja se "tiedetään" todeksi.

Ok, eli 50% pettää jossain elämänsä vaiheessa, 15% lapsista on jonkun muun kuin "isänsä" lapsia, isällä on oikeus saada varma tieto siitä että on lapsensa biologinen isä mutta isyystesti on iiiso nou-nou. Tämä oli sen keskustelun lähtöasetelma. Hedelmällinen maaperä verbaaliselle päähänlyöntimatsille, sano.
Syy sille miksi isyystesti oli paha juttu varsinkin naisten mielestä oli se, että se on kuulema jonkin sortin epäluottamuslause. Ok, voin ymmärtää tämän koska testissä tavallaan kyseenalaistetaan se, onko lapsen isäksi ilmoitettu mies lapsen oikea isä vai ei. Jos ilmenee ettei mies ole lapsen isä, nainen jää kiinni pettämisestään, todennäköisesti suhde on sitten siinä ja lusikat jakautuvat omiin kasoihinsa. Tämä on myös pääsääntöisesti meidän maamme naisille ja osalle miehistäkin sen tason kolaus egoon, että oli testin tulos mikä tahansa niin ero siitä seuraisi. Melkoinen riski naiselle. Kuitenkin näiden samojen ihmisten mielestä miehellä on se tiedonsaantioikeus. Hienoinen ristiriita on kenties havaittavissa? Mies saa tietää, mutta jos saa tietää niin suhde oli sitten siinä. Mitä?
No, mikä se tapa jolla mies sitten sen tiedon saa on jos ei isyystesti? Jokainen kuvittelee nyt sellaista huonoissa komedioissa ilmenevää puujalkavitsin punch line:ia edeltävää sirkusrumpujen pärinää. Vastaus on, TRTTRTRTRRTRTR, "koska nainen sanoo miehen olevan lapsen isä", TSH-BA-DUM-TSH.

50% pettää, 15% lapsista ei ole väitettyjen isiensä ja mies tietää olevansa isä koska nainen sanoo hänen olevan lapsen isä? Juuri nyt olen aivan käsittämättömän iloinen ettei maan oikeuslaitos toimi tuolla periaatteella. Ok, meillä olisi toki kivat rikostilastot kun rikoksesta vangittu pääsisi sitten joka kerta vapaalle sanottuaan "en se mä ollu" ja virkavalta uskoisi sen sokeasti. Yhteiskunnallisesti se olisi kuitenkin käsittämättömän typerä tempaus. No, ehkä olemme kaikki sitä mieltä että "koska mä sanon niin" on naurettavan typerä argumentti oikeastaan ihan mihin tahansa asiaan. Se toimii lasten ja muiden rajoittuneen käsityskyvyn omaavien ihmisten kanssa, mutta normaalien aikuisten keskuudessa tuolla menestyy aika heikosti. Muun hyvän lisäksi tämä tarkoittaisi kärjistettynä sitä, että nainen voisi hommata lapsen kenen tahansa kanssa ja nimetä tälle kenet tahansa isäksi. Arvatkaapa rakkaat kanssaihmiset miten paljon esimerkiksi Donald Trumpilla olisi jälkikasvua elätettävänä jos tämä oikeasti toimisi "koska mä sanon niin"-periaatteella.

No, olemme tilanteessa jossa mies kyllä saa oikeuden tietää olevansa lapsen isä, mutta jos hän ei lähde numeropeliin mukaan mutu-periaatteella "on se mun ku toi sano niin", niin hän menettää todennäköisesti parisuhteensa ja hänen toimimisensa isänä vaikeutuu huomattavasti.

Tähän on olemassa ratkaisu, mutta se voi tulla vain valtion päättävien elimien päätöksenä. Nythän testiä kysytään "isältä" lapsen äidin läsnäollessa. Ihan helvetin typerä juttu. Jos haluaa säilyttää suhteensa niin sanoo "ei" halusi sen testin tai ei. Tähän tekohengitykseen voi vielä vaikuttaa ihan sairaalan henkilökunnan yhteisellä päätöksellä siten, että kysytään asiaa silloin kun lapsen äiti ei ole läsnä ja annetaan tuloksetkin siten, ettei äiti ole läsnä. Se valtion päätöksellä tehtävä oikea ratkaisu olisi kuitenkin se, että pistetään isyystesti synnytyksen pakettiin pakollisena osana. Näin isä saa tietää olevansa isä eikä kyse ole epäluottamuslauseesta. No, eihän se muutenkaan ole epäluottamuslause muille kuin niille joilla on jotain salattavaa.
Itse suhtaudun tähän samoin kuin puhelimeeni. Jos joku kaivelee sitä luvatta, suutun, mutta jos seurustelisin ja emäntäni pyytäisi saada nähdä tekstiviestini ja soittotietoni niin toki antaisin ne nähtäviksi kun kerran ei ole mitään salattavaa. Mielestäni kyse ei ole tämän kummoisemmasta asiasta sen isyystestinkään kanssa. Jos siitä tulisi tapa niin ehkä joutuisi avautumaan asiasta. Jossakin on vikaa jos se puhelin pitää saada koluta tasaisin väliajoin tai isyystesti tehdä useampaan kertaan että ollaan tyytyväisiä tulokseen...tai no, ehkä parempi ilmaisu olisi "hyväksytään tulokset".

Tässä vaiheessa on todettava että oli siinä keskustelussa mukana joku(nen?) nainen joka asennoitui asiaan tyylillä "tedään testit niin eipähän tarvitse sitten myöhemmin arpoa" ja toinen oli sitä mieltä että onhan se testin tekeminen ikävää mutta jos se täytyy tehdä niin se tehdään ja sen jälkeen homma jatkuu niin kuin ennenkin. Hatunnosto näille kahdelle joiden järki riitti katsomaan asiaa myös miehen näkökulmasta.

Nyt jos olen missannut jotain ja sen isyyden voi selvittää täysin tai lähes varmasti jollakin tavalla joka ei sisällä DNA-testiä, niin valaiskaa ihmeessä. Olen kiinnostunut kuulemaan uusista asioista. Pyydän kuitenkin ettei tänne enää kommentoida jos ei ole jotain oikeaa sanottavaa asiaan. Asiallinen kritiikki on toki tervetullutta, mutten jaksaisi alkaa taas lukemaan mitään epätosia ilmoituksia seksuaalisesta suuntautumisestani tai muuta säälittävää vinkumista.