Loppui tila kesken edellisessä merkinnässä joten nyt sitten jatkuu.
Kolmannen aallon feminismi on oikeastaan kokonaan oma lukunsa. Jälleen wikipedia tarjoaa vuosikymmeneksi 80-luvun tämän alkamiselle ja hienoja selityksiä sille mistä on kyse. Valitettavasti, kun katselee näitä kolmannen aallon feministien touhuja ja lukee heidän juttujaan on vaikea välttyä ymmärrykseltä siitä mistä todella on kyse. Homma vaikuttaa itse asiassa Hitlerin haaveelta sovellettuna feministien käyttöön, tässä vertauksessa miehet olisivat juutalaisten tilalla. En olisi halunnut vetää nazikorttia tähän, mutta se sopii täydellisesti kuvaukseen. Näiden naisten näkemysten mukaan mm. miesten määrää maailmassa olisi syytä vähentää ihan vaan tappamalla miehet niin harvalukuisiksi, että jäljelle jääneet voitaisiin valjastaa puhtaasti siitoskäyttöön. Osa näistä mimmeistä haluaisi vain tappaa kaikki miehet. Visiot näillä naisilla (tuskin kovin montaa miestä löytyy tästä ryhmästä) ovat oikeastaan akselilla miesten orjuutus, pakollinen vasektomia kaikille vähänkään miehen tavoin käyttäytyville miehille ja miessukupuolen sukupuuttoon tappaminen. Hauskin scifi-idea jonka olen lukenut näiltä sisältää idean sellaisesta vähän Matrix-henkisestä rakennelmasta jossa miehet pidetään tajuttomina ja heiltä sitten farmataan siittiöitä naisten käyttöön jotta ihmislaji ei kuolisi sukupuuttoon.
Näiden kolmannen aallon ihmisten näkemys joka tapauksessa pähkinänkuoressa miesten eliminointi tavalla tai toisella. On ehkä vähän surullista, että näille visioille on kannattajansa joidenkin maiden päättävissä elimissäkin ja seuraukset ovat sitten sen mukaiset. Aiemmin mainitut Yhdysvallat ja Kanada ovat tästä aivan hyviä esimerkkejä. Tietääkseni Suomessa ei vielä tällaista ole.
Aiemmin tuli todettua, että feminismin juuret ovat jossain 1200 luvulla ja kerronpa nyt miksi moinen väite tuli esitettyä. 1200-luvulla eli ranskalainen kreivitär nimeltä Marie joka päätti jossain välissä "jalostaa" miesten käytöstä. Historioitsija Amy Kelly tietää kertoa seuraavaa.
“Marie organized the rabble of soldiers, fighting-cocks, jousters, springers, riding masters, troubadours, Poitevin nobles and debutantes, young chatelaines, adolescent princes, and infant princesses in the great hall of Poitiers. Of this pandemonium the countess fashioned a seemly and elegant society, the fame of which spread to the world. Here was a woman’s assize to draw men from the excitements of the tilt and the hunt, from dice and games, to feminine society, an assize to outlaw boorishness and compel the tribute of adulation to female majesty.”
Marie siis käytännössä käytti "aseenaan" häpeää kitkeäkseen miehistä miehisen käytöksen. Ns. ritarillisuus sitten levisi ja nyt ollaan nykypäivässä jossa peruskäytössäännöt koskien miesten ja naisten keskeistä toimintaa pitäisi olla hallussa kaikilla. Niillä joilla ei ole on jatkuvasti ainakin vanhemmalta polvelta tiedossa palautetta kun ovea ei avata naiselle tai muu vastaava käytöskulttuuririkkomus tapahtuu. No, on sanomattakin selvää että kun naiset eivät ole näkemässä, moni miehistä palautuu vertaistensa keskuudessa omaan luontaiseen tilaansa ja muutoin "häpeällinen" toiminta jatkuu.
Kokonaisuutena feminismin kanssa ollaan siis siinä mielessä jännän äärellä, että joko sanakirjamääritelmät feminismin aalloille eivät ole totta tai sitten ensimmäistäkään feministiä ei ole maailmanhistoriassa vielä nähty. Homma kun on niin, että todellista tasa-arvoa tietoisesti tavoittelevat eivät nimitä itseään feministeiksi eivätkä feministit tavoittele todellista tasa-arvoa. En ole oikea ihminen päättämään sitä onko vika sanakirjamääritelmissä vai kantavatko aktivistit tahallaan väärää nimikettä, mutta kuka tahansa voi helposti tarkistaa että toinen noista joka tapauksessa on se tilanne mikä feminismiä on varjostanut ja tulee aina varjostamaan. Toki aina voidaan argumentoida etteivät vain naisten etua ajavat ole oikeita feministejä, mutta kuten totesin, yhtäkään miesten tai lasten kärsimiä tasa-arvo-ongelmia kritisoivaa ja niiden korjaamiseen aktiivisesti pyrkivää feministiä ei historia tunne joten ei ole syytä olettaa että sellaisia olisi olemassa. Myöskään ensimmäistäkään feministiä joka vastustaisi näitä vähemmän terveitä toisen ja kolmannen aallon tavoitteita ei ole olemassa. Ne naiset ja miehet jotka ovat itseään feministeiksi kutsuneet ja vastustavat miesten joukkotuhoa tmv. ovat järjestäen irtisanoutuneet omasanaisesti feministinä olemisesta.
Miesten ihmisoikeusaktivistit:
Näistä ei oikeastaan ole muuta olennaista kuin se, että he pyrkivät pitämään huolen siitä, että miessukupuolen kärsimät ihmisoikeusrikkomukset eivät jää yleisöltä piiloon. Pääosin tämä ryhmä vaikuttaisi koostuvan ekvalisteista. Seassa on jokunen patriarkaalisen mallin kannattaja, jopa traditionalisteja. Se mikä oli yllättävää huomata on se, että melkoinen prosentti tämän ryhmän osanottajista on naisia. Vieläpä päälle päin katsottuna poikkeuksellisen fiksuja sellaisia muutenkin kuin moraalisen valveutumisen puitteissa. Toisaalta, ihan sama mitä sortoa ajavaa tai vastustavaa ihmisryhmää katsoo, yleensä sortoa ajaa pari manipulaatiossa taitavaa "kärkikaartilaista" ja heitä seuraa sitten yksinkertaisemmista ja/tai syystä tai toisesta pelkäävistä ihmisistä koostuva massa. Vastaavasti "la resistance" on pieni mutta noheva porukka. Siltä vaikuttaa tälläkin kertaa vaikka totta on sekin, että myös tästä porukasta löytyy omat höyrypäänsä.
Koosteena voisi sanoa, että ekvalistit, feministit ja miesten ihmisoikeusporukat ovat kaikki olleet näennäisesti samalla asialla jossain vaiheessa. Kuitenkin suuntauksien syntyjärjestys ja todelliset agendat paljastavat sen, että ekvalistit ja feministit ovat suoraan toistensa vastavoima (sillä erotuksella etteivät ekvalistit yritä sortaa ketään) ja miesten ihmisoikeusporukat keskittyvät lähinnä feministien propagandan epätosien osien paljastamiseen somessa ja muualla julkisesti "kaikkien" saatavilla olevissa paikoissa. Muut suuntaukset ovat melkoisen merkityksettömiä marginaali-ilmiöitä tässä vaiheessa joten heidän vaikutuksensa on lähellä nollaa.
Siinä, havaintoni tämän hetken sukupuoliasetelman ryhmittymistä. Fanaatikkoja löytyy kaikkialta. Osa porukoista suoraan valehtelee agendansa tai ei vain ymmärrä ajamansa asian vääjäämättömiä vaikutuksia, osa sitten koittaa paljastaa näitä usein varsin läpinäkyviä epäkohtia ja loput sitten yrittävät saada jonkin sortin balanssin aikaan. Eletään sikäli mielenkiintoisia aikoja, että käytännössä tämän hetken lapset joko näkevät tasa-arvon katoavan länsimaista tai sitten sitä vastustavat tahot kukistuvat. Vaikea sanoa miten käy. Kuitenkin jos pitäisi pistää pää pantiksi jostain niin veikkaisin kyllä 200 vuotta sitten olleen asetelman päätyvän päinvastaiseksi. Tuskin tässä sukupuolen tasolla kansanmurhaa pääsee syntymään, mutta massat ovat helposti vietävissä vaikka yksilö ei olisikaan ja pitää muistaa että valtion tasolla ei tueta mitään muita aatteita kuin feminismiä, mikä on havaittavissa mm. lakia ja sen soveltamistapoja hiukan silmäilemällä. Tässäkin ollaan tilanteessa jossa viisaat eivät aktivoidu ja vähemmän viisaat sekoilevat sitten homman perseelleen kaikille.