Retki idyllisempään Helsinkiin: Puutaloja ja näköalapaikkoja

Tämän päivän retkikohteeni on Helsingin Taivaskallio. Matkalla sinne aion käydä vuoden 1952 olympialaisiin valmistuneessa Kumpulan maauimalassa . Haluan muutenkin vähän tutustua Kumpulan ja Käpylän puutaloalueisiin ja mahdollisesti käväistä myös Kumpulan kasvitieteellisessä puutarhassa.

Matka alkaa taas Rautatientorilta. Täältä pääsee Kumpulaan HSL:n reittioppaan mukaan monella eri bussilla, mutta lähes perille asti pääsee bussilla numero 55, joka näyttää olevan rautatientorin reunalla sijaitsevalla pysäkillä jo lähtövalmiina. Sisään siis ja menoksi.

Bussimatka tuntuu hitaalta. Reitti kiertää Merihaan läpi ja jatkaa Sörnäisten rantatieltä Verkkosaaren ja Hermannin suuntaan. Tuollahan näkyy kierrätyskeskus. Se on varsinainen aarreaitta ja sieltä voi löytää mitä vain. Pitäisi käydä siellä hieman useammin. Kutsuplus-palvelua käyttämällä uudet huonekalut saisi taksia edullisemmin myös kuljetettua melkein kotiin asti.

Matka on kestänyt noin 20 minuuttia. Bussi kääntyy Kumpulaan. Painan stop-nappia ja jään kyydistä pois. Matkalla maauimalalle pysähdyn ihastelemaan kauniita, värikkäitä puutaloja. Tunnelma Kumpulassa on rauhallinen. Pihoissa näkyy puutarhakalusteita ja grillejä. Lapset leikkivät leikkipuistossa. Luonto kukoistaa, linnut laulavat ja oravat hyppivät puissa. Täällä voisin kuvitella asuvani!

Näen maauimalan kyltin. Kävelen kyltin osoittamaan suuntaan muutaman minuutin, maksan sisäänpääsymaksun ja menen vaihtamaan uima-asun päälleni. Ihanaa päästä uimaan ja samalla olla ulkona! Tätä olen kaivannut.

Ihmiset hyppivät veteen. Altaassa näkyy myös vesijuoksijoita, mutta haluan nyt vain vuoroin uida ja vuoroin ottaa aurinkoa nurmikolla.

Muutaman tunnin päästä jatkan matkaa, kun koen saaneeni tarpeeksi vedessä pulikoinnista ja auringonotosta. Suuntaan toiselle puutaloalueelle, Käpylän seudulle. Sinne ei ole matka eikä mikään ja päätän kävellä pitkin Intiankatua. Vaihtoehtoisesti olisin päässyt Käpylän paloaseman pysäkille esimerkiksi bussilla numero 56. Helsingin keskustasta pääsee Käpylään myös esimerkiksi raitiovaunulla numero 1.

Minulla on jo pieni nälkä, joten käyn syömässä Koskelantien varressa sijaitsevassa ravintolassa. Kruunaan ateriani vielä pienellä jälkiruoalla ja iltapäiväkahvilla, jotka nautin sympaattisella Käpylän lippakioskilla.

Juon kahvia ja kuuntelen musiikkia. Tämä on söpö, vaaleankeltainen lippakioski, jossa tuntuu aina olevan rento tunnelma. Täällä järjestetään välillä myös monenlaisia tapahtumia musiikkiesityksistä kirpputoreihin. On mukavaa, että lippakioskikulttuuri elää taas. Ne ovat vain jotenkin Helsingin juttu ja kuuluvat tähän kaupunkiin.

Kahvittelun jälkeen matka jatkuu. Tie kaartaa hieman vasemmalle, loivaan ylämäkeen. Sieltä löydän etsimäni tien, Pekka Jokipaltion tien. Kävelen loivaa ylämäkeä pitkin varsinaiseen määränpäähäni, Taivaskalliolle.

Taivaskallio on yksi Helsingin korkeimmista kohdista ja se on noin 60 metriä korkea. Näköalat ovat kauniit ja näin korkealta näkee moneen suuntaan, aina Helsingin keskustaan asti.

Ympärilläni näkyy sotaan viittaavia esineitä ja kylttejä. Näen useita ilmatorjunta-asemia tykkeineen. Tutkin paikkoja. Alueen keskellä on pieni vesiallas. Maassa on nuotion jäämät. Täällä on näköjään hiljattain grillattu.

Talvisin Taivaskalliolla kuulemma lasketaan pulkalla. Pitää siis tulla laskemaan mäkeä vaikka laskiaisena. Tämä on siis loistava retkikohde myös lapsiperheille.

Täällä on rauhallista. Liikenteen melu ei kuulu tänne ylös asti. Istun kalliolle ja avaan kirjani. Aion rauhoittua hetken. Edessäni oleva pariskunta kuhertelee ilta-auringon paisteessa ja kauempana näkyy muutama muukin ihminen nauttimassa olostaan.

Ilta alkaa hämärtyä ja lukeminen saa riittää. Kävelen takaisin samaa reittiä, koska haluan mennä vielä paluumatkallani tuntemaan puutaloalueen tunnelman.

Myös täällä Käpylässä on idyllisiä puutaloja puutarhoineen. Kukkulan päällä näkyy tyylisuunnaltaan funktionalismia edustava Käpylän kirkko.
Käppäilen hetken ristiin rastiin puutalojen ympäröimillä kaduilla. Katselen ympärilleni ja vain ihastelen idyllistä Puu-Käpylää ennen raitiovaunupysäkille suuntaamista. Junallakin täältä pääsee takaisin keskustaan, mutta raitiovaunu kaartaa jo pysäkille.

Olen valmis palaamaan takaisin keskustaan. Päivä oli mukava ja monipuolinen. Oli liikuntaa, näköaloja, puutaloja ja rentoutumista. Mitäs sitä muuta vapaapäivänä tarvitseekaan? Kasvitieteellinen puutarha jäi kyllä tällä kertaa väliin, mutta sinnekin on vielä joku päivä päästävä! Onhan tätä kesää vielä onneksi jäljellä!