Unelmien tiellä

Unelmien tiellä -projektissa minä ja kaverini Arimo reilaamme ympäri Eurooppaa. Pyydämme 20 päivän aikana 1000 ihmistä kirjoittamaan unelmansa postikorteille, joita meillä on mukanamme. Matkaa lähdettiin valmistelemaan ja suunnittelemaan jo neljä kuukautta etukäteen, mutta kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.
Päivää ennen matkustamista pakkasin rinkkaa. Vitsailimme äitini kanssa siitä, että olenhan varmasti pakannut kaiken olennaisen matkalle. "Onko unelmat varmasti pakattu mukaan?" naurahti äitini. Ja olisihan niiden pitänyt olla, tiesin sen itsekin. Valitettavasti unelmakortteja painattaneen firman kanssa sattui pieni väärinymmärrys, eikä korttien toimitus Suomeen onnistunut ajoissa.
Niinpä päädyimme Arimon kanssa hankalaan tilanteeseen. Laivamme (Turku-Tukholma) lähti maanantaina kello 8.45 ja postipaketti – neljä kiloa, 1200 korttia unelmia - saapuu siskoni asuntoon Turkuun samana päivänä – ilman, että pakettia on kukaan vastaanottamassa paikan päällä. Kaiken lisäksi tarvitsisimme unelmat Kööpenhaminaan keskiviikoon mennessä. Mikä siis neuvoksi? Miten saisimme toimitettua nämä 1200 korttia, neljä kiloa unelmia, Kööpenhaminaan kahdessa päivässä?
Ketään tuttuja ei tietenkään sattunut olemaan Turussa kyseiseen aikaan eikä siskoonkaan saanut yhteyttä hänen ollessa Borneossa matkailemassa. Mutta entäpä siskon naapurit, keksin sunnuntaina, lähtöä edeltävänä päivänä. Uskaltaisiko heiltä kysyä apua? Monen tunnin pelkäämisen ja kammottavien kannibaalinaapurikuvitelmien jälkeen uskaltauduin soittamaan siskoni naapurin ovikelloa. Kaikeksi yllätyksekseni ovi avattiin ja minut kutsuttiin sisään. Annaksi esittäytyvä tähtitieteen opiskelija lupasi hoitaa kaiken kuntoon, vastaanottaa postipaketin siskoni puolesta ja postittaa kaikki tilaamamme kortit perässämme Kööpenhaminaan.
Näin myös tapahtui. Viidenkymmenenkahdeksan euron laskun, pikapostituksen ja monen päivän odotuksen jälkeen meitä odotti Kööpenhaminan keskustan postitoimistossa paketti täynnä postikortteja! Olo ei itselläni pitkään aikaan ole ollut yhtä innostunut kuin unelmapakettia avatessa.
Kiitos kaikesta kuuluu siskoni naapurille Annalle – kiitos Anna, jos luet tätä.

Arimo: Morjensta ihmiset.
Olli: Moro moro.
Arimo: Myö ollaan Arimo ja Olli ja meillä on tällainen projekti kuin Unelmien tiellä.
Olli: Mä olen Olli Lukkari, täytin 23. Olen opiskellut Jyväskylässä pari vuotta opiskelijaksi, mutta nyt on menossa välivuosi. Olen nimennyt käyntikortissani itseni dream artistiksi eli kerään unelmia ja järjestän niistä näyttelyitä. Muihin kiinnostuksen kohteisiin kuuluvat pianonsoitto, lukeminen, kirjoittaminen ja parkour. Olen aika sosiaalinen kaveri ja tykkään tutustua ihmisiin.
Arimo: Ja mie olen Arimo Kerkelä, 21-vuotias psykologian opiskelija ja vapaa toimittaja. Syntyjäni Lappeenrannasta, mutta nyttemmin olen asettunut Jyväskylään. Voisin kuvailla itseäni ikuiseksi optimistiksi. Kuljen positiivisella asenteella ja vaikka vastoinkäymisiä sattuisi, niin se on virkistävää vaihtelua. Vapaa-aika pyörii pitkälti kirjoittamisen ympärillä, mutta aiemmin harrastuksiin on kuulunut mm. kalpamiekkailua ja kestävyysjuoksua.
Olli: Unelmien tiellä on puolestaan meidän yhteinen projekti. Reissaamme 20 päivää Euroopassa, meillä on mukana tuhat postikorttia ja pyydämme tuhatta ihmistä kirjoittamaan unelmansa näille korteille.

Arimo: Seikkailun slogan on ”2 miestä, 20 päivää, 1000 unelmaa”. Matka alkoi 10. kesäkuuta ja kestää kuun loppuun. Hommaa voi seurata meidän nettisivulla, Facebookissa ja täällä Cityssä. Jälkikäteen matkasta editoidaan vielä dokumentti.
Olli: Unelmien tiellä on jatkoa Post Our Dreams -blogilleni johon kerätään unelmia ympäri maailmaa.
Arimo: Totta. Alkujaan tutustuttiinkin tämän unelmienkeruun merkeissä, kun Olli pyysi myös miuta täyttämään unelmakortin ja sitä kautta alettiin jutella enemmänkin.
Olli: Joo, kävin viime syksynä yliopiston piknikillä keräämässä viimeisiltä paikalla olijoilta unelmia. Tuon kohtaamisen kautta ollaan päädytty samaan laivaan.
Arimo: Ja ollaan muuten ihan konkreettisesti samassa laivassa. Ollaan tätä juttua tehdessä matkalla Turusta Tukholmaan ensimmäisenä reissupäivänä. Pitäisikö nyt kertoa miksi me tätä projektia tehdään? Mikä on Unelmien tiellä -matkan tarkoitus?

Olli: Me halutaan inspiroida ihmisiä toteuttamaan ja miettimään omia unelmiaan. Moni ei ikinä kunnolla mieti ja moni pelkää. Meillä on siis itsellä se pohja, että me ollaan kaksi opiskelijaa. Me ei olla mitään Richard Bransoneita tai maailman varakkaimpia ihmisiä...
Arimo: Vielä.
Olli: ...vielä. Me ollaan vain pari opiskelijaa, mutta silti ollaan saatu tähän yhteistyötahoja mukaan ja päätetään tehdä dokumentti ihan nollapohjalta. Just tällaista inspiroivaa ruohonjuuritason meininkiä johon me halutaan kannustaa ihmisiä.
Arimo: Juuri näin. Tänne Cityn blogiin tulee siis anekdootteja matkan varrelta, yksittäisiä kertomuksia ja tarinoita kimppamatkustelun ihanuudesta. Tai mitä yhteiselomme tuleekaan olemaan.
Olli: Matkaseuran yksipuolisuudesta? Varmasti tulette kuulemaan mielenkiintoisista tarinoista ja kohtaamisista ihmisten kanssa. Se voidaan melkeinpä luvata.

Unelmien tiellä -matkan kotisivut ja Facebook.