Marraskuu, Ruoholahti. Ulkona on kylmä ja lunta sataa vaakatasossa kastellen minut. Tuuli ulvoo mereltä päin vihloen kasvoja. Kuten muillakin kadulla kulkijoilla, suunpielet ovat alaspäin. Enää parikymmentä askelta ja olen paratiisissa, kesässä keskellä talvea. Työpaikallani. Hymy nousee vähitellen ja lämpö alkaa vallata koko kropan varpaista alkaen, kun astun sisään Salmisaaren liikuntakeskukseen ja matkaan hissillä toiseen kerrokseen. Hissistä poistuessani voin jo kuulla rytmikkään musiikin ja haistan tutun tuoksun. Hiekka, lämmin, valkoinen hiekka. Baarissa istuu muutamia ihmisiä oluella seurustellen toistensa kanssa ja toiset pelaavat innokkaasti lasin takana rantalentistä. Olen saapunut työpaikalleni Biitsi.fi Areenalle.
Vielä noin kolme vuotta sitten olin työssä, jota suoritin saamieni ohjeiden mukaan, vailla omaa persoonaani. Ihmiset olivat toki mukavia, mutta työ ei tuntunut itselle tärkeältä. Työssä ei ollut särmää enkä saanut vaikuttaa asioihin niin paljon kuin olisin halunnut. Kehittymis-, tai etenemismahdollisuuksia ei juurikaan ollut. Sitten ystäväni pyysi minua tulemaan käymään biitsillä. En ollut kuullutkaan koko paikasta. Kävin paikan päällä ja ihastuin lämpöön ja paikkaan. Aluksi oli tarkoitus, että auttelen hetken ja satunnaisesti kiireen keskellä. Syksyn myötä rakastuin lämpöön, jätin muut työni ja jäin. Olen viihtynyt iloisten ihmisten keskellä nyt jo kolme vuotta enkä ole vieläkään valmis päättämään pidentynyttä kesääni.
Muistan lukeneeni kirjoituksen siitä, kuinka työtä voi tehdä intohimolla. Kuulemma siitä saa itse enemmän ja se vaikuttaa myös yrityksen tulokseen positiivisesti. Lukiessani tekstiä tajusin, että juuri sitä biitsillä työskentelyni on. Intohimoa omaan työhönsä ja työpaikkaansa kohtaan, sitoutumista kehittämään biitsistä aina vain parempi paikka ja heittäytymistä mukaan uusiin haasteisiin. Vuosien aikana työnkuvani on muuttunut. Olen saanut reilusti lisää vastuuta ja kaipaamiani uusia haasteita, mutta sain silti pitää lämmön ja paikkani baaritiskin takana. Lisäbonuksena työssäni näkee kauniita ja komeita vartaloita vähissä vaatteissa :).
Kolmessa vuodessa työporukka on muuttunut ja kasvanut paljon. Osasta työkavereista on tullut hyviä kavereita myös työn ulkopuolella, mutta kaikkia on aina ihana nähdä töissä. Tylsää meillä ei ole koskaan. Välillä on jopa innostuttu mukaan tanssimaan ja laulamaan asiakkaiden kanssa. Mukana työporukassa on erilaisia persoonia, ja se on suuri rikkaus. Biitsillä saa olla rennosti oma itsensä ja työ on vauhdikasta, mutta iloista. Tapahtumien laaja kirjo pitää fiiliksen yllä myös henkilökunnalla. Pieniä ja isoja kokouksia, pikkujouluja, erilaisia lanseeraustilaisuuksia, häitä, syntymäpäiviä, polttareita, koulutuksia... Näissä kaikissa tilaisuuksissa asiakkaiden iloisuus ja rentous tarttuu, vaikka itsellä olisi paha päivä. Biitsillä ei vaan jaksa mököttää.
Lämpimässä hiekassa, palmujen alla vihkiminen kuulostaa kalliilta ja ihanalta. Miten kaikki sukulaiset ja ystävät voidaan lennättää Hawajille? Itselleni rakas aihe, häät, on myös biitsillä nouseva juttu. Kolmet häät on jo juhlittu ja ainakin yhdet tulossa tänä vuonna. Lokakuussa järjestettävissä häissä saan itse olla apuna suunnittelemassa parille ikimuistoista päivää! Enää ei tarvita lentokonetta, Ruoholahteen kun pääsee autolla tai julkisilla. Aurinkolaskun värit, palmut, tunnelmallinen meren kohina ja lämmin hiekka varpaiden välissä on mahdollista kokea keskellä kylmintä talvea, vaikka kutsuisit paikalle vain ne lähimmät 350 ystävää ;). Häät biitsillä saavat henkilökunnankin herkistymään.
On biitsillä työskentelyssä toki negatiivisiakin puolia, kuten kaikissa työpaikoissa. Kotona sähkölasku nousee, kun tottuu + 26 asteen lämpöön töissä. Lisäksi töitä tulee vietyä usein kotiin - hiekkaa löytyy lattioilta, shortsien taskuista ja välillä jopa sängystäkin. Mutta nämä pienet miinukset hyväkysyy hymyssä suin kun on vähintäänkin Suomen paras, rennoin ja lämpöisin työpaikka.