”Puutarhanhoito, tuo harrastus, jonka tarkoituksena on kitkeä pihalta kasvit jotka siinä luonnollisimmin kasvaisivat, ja korvata ne kasveilla jotka pärjäävät siinä vain kovalla työllä ja hoitamisella.”
– radio-ohjelmasta Aristoteleen kantapää
Minua on aina vähän ihmetyttänyt miksi jotkut saavat tyydytystä hyvinvoivan ja mielenkiintoisen luonnon raiskaamisesta teennäisen näköiseksi. Ainakaan minun silmääni ei miellytä kaupunkiemme ”hyvinhoidetut” puistoalueet ollenkaan. Mitä kaunista muka on nurmikentässä, jossa kasvaa muutama oudon näköinen kukka- ja puulaji, ja jota pöristellään säännöllisesti leikkureilla ja trimmereillä ”siistiksi”.
Tuloksena väkinäistä meininkiä ja kuollut ilmapiiri.