Kerranhan täällä vain eletään

Kerranhan täällä vain eletään, mietin yhtenä lauantai-iltana. Herkuttelin ajatuksella, kuinka nastaa olisikaan ensi vuonna tehdä miljoona bisneksellä. Siis nettotulosta. Siinä olisi ainakin tavoitetta kerrakseen.

Kun pohdin asiaa, muistin erään radiohaastattelun melko tarkalleen vuoden takaa. Radiotoimittaja kysyi, eikö olisi joskus vaan hauskaa laittaa rahaa menemään, koska kerranhan täällä vain eletään. Minä taisin vastata melko tylysti, ai että velalla vai? Ja samaan hengenvetoon, että ei todellakaan.

Olen monet kerrat kuullut, kun joku sanoo, että kerranhan täällä vain eletään ja aina hän oikeuttaa sillä omaa kuluttamistaan. Mutta en kyllä muista, että olisin kertaakaan kuullut jonkun sanovan sen siinä tarkoituksessa, että haluaisi saavuttaa jotain, joka aluksi tuntuu täysin mahdottomalta, mutta on kuitenkin niin tärkeä, että on valmis ponnistelemaan merkittävästi asian eteen. On toki totta, että ihmiset tekevät paljonkin tällaisia tekoja, mutta eivät käytä välttämättä tätä sanamuotoa. Joko he ilmaisevat sen eri sanoja käyttäen tai eivät sano ollenkaan. Teothan lopulta ratkaisevat.

Itse olen huomannut, että minulle sopii julkisesti ääneen sanotut tavoitteet. Silloin saa helposti palautetta toisilta. Jotkut tyrmäävät täysin ja jotkut alkavat miettiä, kuinka voisimme tehdä yhteistyötä niin, että minä pääsen omiin ja hän omiin tavoitteisiinsa. Lisäksi tämä on oiva keino motivoida itsensä. Jos olen tämän kertonut kaikille, niin silloinhan siihen on myös pyrittävä. Joten minä lähdenkin tästä suunnittelemaan, miten homma hoidetaan!

Mainiota viikon jatkoa!

Terhi