Terhi Majasalmi - Varjosta valoon

Minulla oli eilen mielenkiintoinen keskustelu ystäväni kanssa rahasta ja varallisuudesta. Hän haluaisi ymmärtää paremmin rahaa, jotta hän voisi hyödyntää sitä paremmin itsensä sekä muiden hyväksi. Olin aivan fiiliksissä. Ensinnäkin hän on sisäistänyt, että voi itse vaikuttaa omaan taloudelliseen tulevaisuuteensa, ja hän on innokas oppimaan uutta ja pohtimaan uusia ideoita.

Hän pohti, että monet ihmiset nukkuvat yönsä huonosti sen takia, että heillä on vain yksi rahanlähde – työ, josta saa palkkaa. Eivät siis vain ne, joilla työtä ei ole ollenkaan vaan myös ne, joilla on, mutta pelkäävät, että menettävät sen ainoan tulolähteensä. Pohdittiin yhdessä, onko tämä nykypäivänä fiksua. Se on ainakin varmaa, että sillä, joka hankkii useamman tulolähteen sijoitusten tai yritystoiminnan muodossa palkkatulon lisäksi, on paremmat mahdollisuudet pärjätä taloudellisesti kuin sillä, joka on rakentanut taloutensa vain yhden kortin varaan.

Kaava on yksinkertainen: osa työstä saaduista tuloista sijoitetaan, jotta saadaan tuloja, jotka ovat riippumattomia omasta työpanoksesta. Mutta, mutta, mutta… Kuulen jo monta mutta -sanaa, miksi tämä ei voisi onnistua. Ystäväni kertoi, että hänelle hänen omat tavoitteensa ja mitä asiat oikeasti vaativat tapahtuakseen ovat olleet epäselviä. Kolmanneksi myös omat mahdollisuudet juuri nyt ovat hämärän peitossa, joten toimintaa ei ole ollut tai se on vienyt kohti lopputulosta, jota hän ei oikeasti halua.

Kuuntelin puistossa Dr. Wayne W. Dyerin kirjaa ”Getting in the Gap” tyttäreni leikkiessä. Erityisesti mieleeni jäi lause: “I personally don’t have the time to be sick, so I take the time to be healthy.” Mietin, että maailmassa on niin paljon hienoja asioita opittavana, koettavana ja saavutettavana, että minulla ei ole aikaa olla köyhä. Ja köyhällä tarkoitan sitä, että minulla ei ole mahdollisuuksia tehdä niitä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä, koska minulla ei ole niihin tarvittavia kassavirtoja. Tavoitteiden kirjaaminen, päätös tavoitteiden saavuttamisesta, mitä se ikinä vaatiikaan ja hurja määrä toimintaa vie perille enemmin tai myöhemmin.

Energiaa tulevaan viikkoon
Terhi

Kerranhan täällä vain eletään, mietin yhtenä lauantai-iltana. Herkuttelin ajatuksella, kuinka nastaa olisikaan ensi vuonna tehdä miljoona bisneksellä. Siis nettotulosta. Siinä olisi ainakin tavoitetta kerrakseen.

Kun pohdin asiaa, muistin erään radiohaastattelun melko tarkalleen vuoden takaa. Radiotoimittaja kysyi, eikö olisi joskus vaan hauskaa laittaa rahaa menemään, koska kerranhan täällä vain eletään. Minä taisin vastata melko tylysti, ai että velalla vai? Ja samaan hengenvetoon, että ei todellakaan.

Olen monet kerrat kuullut, kun joku sanoo, että kerranhan täällä vain eletään ja aina hän oikeuttaa sillä omaa kuluttamistaan. Mutta en kyllä muista, että olisin kertaakaan kuullut jonkun sanovan sen siinä tarkoituksessa, että haluaisi saavuttaa jotain, joka aluksi tuntuu täysin mahdottomalta, mutta on kuitenkin niin tärkeä, että on valmis ponnistelemaan merkittävästi asian eteen. On toki totta, että ihmiset tekevät paljonkin tällaisia tekoja, mutta eivät käytä välttämättä tätä sanamuotoa. Joko he ilmaisevat sen eri sanoja käyttäen tai eivät sano ollenkaan. Teothan lopulta ratkaisevat.

Itse olen huomannut, että minulle sopii julkisesti ääneen sanotut tavoitteet. Silloin saa helposti palautetta toisilta. Jotkut tyrmäävät täysin ja jotkut alkavat miettiä, kuinka voisimme tehdä yhteistyötä niin, että minä pääsen omiin ja hän omiin tavoitteisiinsa. Lisäksi tämä on oiva keino motivoida itsensä. Jos olen tämän kertonut kaikille, niin silloinhan siihen on myös pyrittävä. Joten minä lähdenkin tästä suunnittelemaan, miten homma hoidetaan!

Mainiota viikon jatkoa!

Terhi