Kuten varmasti kaikki jotka blogiani viime aikoina on vähänkään lueskellut tietänevät, vietän työviikkoni Keski-Suomessa, yöpyen Laukaan Peurungassa. Sen vuoksi perheemme yhteisen kesäloman kohdetta ei tarvinnut sen kauempaa mietiskellä, onhan tässä lähinnä sekin seikka huomioitavana, ettei minulla itselläni varsinaisesti kesälomaa tässä hetkessä ole ollenkaan. Niimpä päätimme yhdistää työni ja perheeni lomailun yhteen pakettiin ja näin jälkiviisaana todettakoon sen olleen varsin oivallinen paketti kaikkineen. Hieman lyhyehkö (3vrk.) mutta todellakin parempi kuin ei mitään.
Perheeni saapui tänne viime torstaille ja perjantaina kokoonnuimmekin porukalla perheeni sekä osan ryhmäläisteni kanssa eräänlaiseen virkistyspäivään, käyden porukalla kokeilemassa frisbeegolfia. Harrastus, johon ainakin täällä on olemassa mitä parhaimmat puitteet. Olihan meitäkin osallistujia niin lapsia kuin aikuisiakin ja kaikki saivat kokeilla kuinka lajin saloihin sukeltaminen sujui. Lopuksi kun kokoonnuimme kahville, totesimme kaikilla olleen kivaa ja sehän se tärkeintä tässä päivässä olikin.
Tähän hetkeen säät olivat kokolailla suotuisat, ja niimpä perheen pienimmät polskivatkin päivisin kylpylässä ja illan päätteeksi vielä järvessäkin. Varsinaisia vesipetoja kun ovat.
Perjantaina vuorossa olikin vierailu Hirvaskankaalle tutustumaan Huutokauppakeisarin huutokauppaan, jonne olikin sitten eksynyt jokunen muukin ihminen tuolloin. Tien vierus nimittäin oli likipitäen kilometrin matkalta parkkeerattu täyteen autoja, parkkipaikkojen täytyttyä jo hyvissäajoin. Noh, tärkein tuli koettua, eli aito huutokauppatunnelma. Väkeä oli kyllä todella paljon, eikä istumapaikasta ollut enää toivoakaan, vaikka reilu tunti ennen huutokaupan alkamista menimmekin jo paikalle. Kyllä medialla on vain ihmeellinen vaikutus ihmisiin. :)
Lauantaina heräsimme aikaisin, olihan vuorossa vajaan parintunnin automatka Töysään. Vuorossa siis vierailu Tuurin Kyläkaupalle. Väkeä riitti täälläkin, joskin isosta alueesta johtuen varsinaista tungoksen tuntua oli havaittavissa yllättävän vähän. Teimme kahden pienimmän lapsen kanssa parhaan peliliikkeen heti alkuun, välttyen kiertelemästä kaupassa, kun kentällä oli tarjolla ilmaista tivolia alle 13-vuotiaille, Tivoli-Sariolan tarjotessa sirkushuvejaan Miljoona-Tivolin merkeissä. Lapsilla oli hauskaa, joten sehän se tärkeintä kaikessa.
Maailmanpyörä olikin se ainoa laite, johon isi suostui lasten kanssa, mutta kokemuksena tämäkin oli yhdessä lasten kanssa koettuna kokolailla hieno. Pienimmäistä meinasi alussa hieman hirvittää, mutta jo kohta hän oli tinkaamassa josko voisimme mennä samaan uudestaan.
Nuorempi poikani sensijaan nautti suunnattomasti maailmanpyörästä, pelleillen totuttuun tyyliinsä kokoajan. Olisi pyörittänyt vaunuakin jatkuvasti ympäri, ellen olisi heikkohermoisena kieltänyt. :)
Lopuksi sitten tivoliin tärkeänä osana oleva hattaran syönti ja sehän se koko tivolireissun tärkein juttu tuntui molemmille pienimmilleni olevankin. Mikäs siinä, sokerihumalat taattu. :D
Onnistuttiinhan sitä paikallistamaan Tuuri-ohjelmasta tuttuja ihmisiäkin ja täytyy tässä käsi sydämellä todeta se että sen mitä minä viimevuosina olen saanut ihmisiä matkallani tavata, niin jo televisiossa yltiöpositiiviselta vaikuttava persoona Tuula, olikin vielä jos mahdollista positiivisempi luonnossa tavattuna. Kerrassaan ihana ihminen.
Nähtiinhän siinä sivussa myös muutamia muita julkisuuden henkilöitä, kuten Saarisen Niko, kuvaamassa jotakin ohjelmaansa. Samoin myös Keskisen Vesa oli vaimonsa ja lastensa kanssa kameramiesten kanssa liikkeellä, joten varmasti halutessaan olisi päässyt maistamaan hetkeä valokeilassa, mutta toisaalta jo kokemuksesta vaikka vähäisestäkin voinen sanoa ettei tuo televisiossa esiintyminen ihmisestä sen kummempaa tee, ellei itse anna sen tehdä itselleen sitä.
Sunnuntai päivä olikin sitten pyhitetty perheen kanssa yhdessäoloon. Aamulla kävimme aamupalalla ja sen jälkeen kylpylässä. Lopulta ennen kuin muu perhe lähti kotimatkalle, kävimme porukalla mittelemässä paremmuuttta hohtokeilauksessa ja niinhän siinä kävi että vanhempi poikani Aaron vei voiton. Tässäkin asiassa tärkeintä yhdessäolo sekä hauskanpito, ei niinkään itse kilpaileminen.
Kuten jo tuossa yllä kerroin, niin muu perhe lähti siis tänään kotiin, minun jäädessä odottelemaan tulevan viikon työhaasteita. Jotenkin haikeata oli kun he lähtivät ajelemaan kotia kohden ja mietinkin sitä kuinka paljon helpompaa onkaan minun lähteä maanantai aamuisin kotoa työreissulle, kuin se että perhe on ensin 3 vrk täällä ja sitten jään tänne yksinäni.
Kävelylenkillä mietin perhettäni ja elämääni noin yleensä. Olen äärimmäisen kiitollinen molemmista. Vaikka haikeutta olikin ilmassa kun perhe lähti, niin toisaalta koen olevani äärimmäisen kiitollinen siitä että vaikka nyt olemme erossa, minulla on koti ja rakkaat jotka minua odottavat taas viikon loppupuolella kotiutuvaksi.
Loppuyhteenvetona totean vain sen, että nyt kun olen puolisenvuotta säännöllisesti majaillut täällä Laukaan kupeessa, niin voin todellakin käsi sydämellä suositella tätä paikkaa niin yksittäisille matkamiehille, pariskunnille kuin perheillekin. Niin lomanviettopaikkana kuin vaikka työmatkalla majoittautumiseenkin. Aktiviteettia sekä vastavuoroisesti luonnonkauniita maisemia ja rauhaa täällä on kyllä riittämiin. Sen vuoksi aionkin majailla täällä jatkossakin niin kauan kuin työni minut näillä leveyksillä pidättelee.