Normandia, Normandia ja Normandia

Taas on se aika vuodesta, jolloin jokainen kynnelle kykenevä suomalainenkin toimittajanplanttu kertoo Normandian maihinnoususta sitä, mitä on Korkeajännityksestä lukenut. Ja sitten eräitä tosiasioita:
-”Sodan käännekohta”: Sodissa on yleensä käännekohtia sen verran kuin kirjassa on aukeamia. Jos kesältä 1944 etsii käännekohtaa, kehottaisin googlaamaan sanan ”Operation Bagration”. Tuo operaatio sivutuotteenaan ratkaisi Suomenkin kohtalon.
-Tappiot: Neljässä paikassa Normandian maihinnousu sujui kuin harjoituksissa konsanaan. Esim. Utah-rannalla tappiot olivat 200 henkilöä. Sellaiset tappiot syntyvät, kun armeijakunnallinen miehiä ryntää täysissä sotatamineissa syöksyveneistä ulos. Eräät hukkuvat, eräät nyrjäyttävät nilkkansa ja eräät lyövät päänsä. Ainoastaan yhdessä paikassa - Omaha-rannalla - saksalaiset ampuivat reippaasti takaisin, mitä sodassa aina joskus saattaa tapahtua. USA:n tappiot olivat 3000 miestä. Suomen talvisodan 13 viimeisenä päivänä Suomen armeijan riveistä poistui joka päivä suunnilleen yhtä monta miestä. Suomi on pienempi kuin USA.
-Ajankohta: Maihinnousua hankittiin jo kesäksi 1942. Kesäkuussa 1944 alkoi olla kiire, jos länsikin halusi jollain tavalla maasotaan osallistua.

Näistä menneistä siirryn nykyisyyteen. Epäilen, että itänaapuriamme rasittaa se, millaiset uhraukset se teki viime sodissa ja kunnian on ottamassa USA, josta voisi sanoa, ettei se ole sotaa nähnytkään sitten oman sisällissotansa. Venäläiset ovat aiheellisesti korostaneet rooliaan jopa Napoleonin syrjäyttämisessä. Kun anglosaksinen maailma tuntee Napoleonin sodistakin vain Waterloon taistelun, epäilen, että venäläiseen kansallisylpeyteen on sekoittunut suuri määrä katkeruutta.