Melkoisella ällistyksellä luin jonkun seipäänheittäjä - vai oliko se keihäshyppääjä Tero Pitkämäen marinaa siitä, ettei ole saanut kutsua itsePäisyyspäivän vastaanotolle. Joku lätkänpelaaja ja Pitkämäen manakeri valitti samasta aiheesta.
Meikäläinen oli aikoinaan kova futaaja, melkein jonkun Pelén tasoinen.
Alku tosin oli hankala. Kaverit kiljuivat jostain käsivirheestä. Minä ilmoitin, etten taatusti koske kuraiseen palloon päälläni tai rinnallani, joten minut laitettiin ainoaan maaliin. Siinä pärjäsin ihan hyvin, mutta jos joku potkaisi kohti, niin siitä en tykännyt.
Sainko minä näillä ansioilla kutsun pressanlinnaan? En, ja se on verinen vääryys.
On minulla ollut myöhemminkin kysyntää. Noin 50 v. myöhemmin kysyin junnuja valmentavalta kaverilta, mihin hän minut joukkueessaan sijoittaisi. Vastaus: ei ainakaan puolustajaksi, eikä tukimieheksikään. Pakko olisi laittaa hyökkääjäksi.
I rest my case.
2 kommenttia
hikkaj
6.12.2015 08:13
jv
seipäännielijät on semmosia, ruinaajia - aina.
Vastaa kommenttiin
J.Vahe
6.12.2015 18:02
Tuon valmentajan ratkaisun muuten arvasin etukäteen.
Mielestäni aiemmin pelattiin jollain 4-3-3 systeemillä. Nykyään pelataan "9-1-0" systeemillä, jota vielä kehutaan sillä, että yksinäistä tukimiestä kantsii seurata. Aina välillä se nousee oikein keskiviivalle näyttämään kieltään. Aloituspotkun jälkeen palloa viedään aina vain alaspäin jopa molarille asti.
Hyvä itsePäisyyspäivää, "Hikkaj"!