Saludoa sen olla pitää!

Tuossa joskus join ABC-huoltamolla ylivuotista Saludoa ja kuten kuvasta näkyy, sen viipyilevä maku teki syvän vaikutuksen.

Ranskan pressa oli käynyt stadissa torin kahvikojulla ja Helena Petäistö on motkottanut, miksei siellä ollut italialaista baristaa ja fransmannin croissanttia. Mahtoiko torirahvas edes puhua sujuvaa ranskaa.

Toisaalta voi toki kysyä, piruako se fransmanni Suomeen tuli, ois pysynyt eukkonsa kanssa Ranskassa.

Raumalla käydessäni ihmettelin jo hyvin, hyvin kauan sitten miten arkipäivinäkin sikäläisissä ravinteleissa ranskalaista molotusta runsaan alkoholin kera kuului aina valomerkkiin asti.

Kun meillä suomalaisilla barbaareilla ei ole kokemusta fiinistä gallialaisesta ns. ”viinikulttuurista”, on saattanut jopa vähän oudoksuttaa maailman kalleimman rakennuksen rakentaminen Eurajoen Olkiluotoon jo nyt 10 (kymmenen) vuotta myöhässä ns. laitamyötäisessä, mutta kuten sanottua, meillä suomalaisilla ei ole oikein mitään käsitystä hienosta eurooppalaisesta ns. ”viinikulttuurista”, mutta emmeköhän mekin tässä vähitellen opi, kun oikein yritetään.

Kirjoitettaessa soi Rikoo on riskillä ruma