”Sanan_vapauden” ”kääntö_puoli” ja Jukka Kemppinen

HS on arvioinut Jukka Kemppisen kirjoittavan Suomen parasta blogia. Olen pääasiassa täysin samaa mieltä.
Kuitenkin jopa hänen kirjoituksiinsa kannattaa suhtautua joskus torjuvasti. Tässä esimerkki.
Kemppinen on julkaissut tietokirjallisuutta lähinnä oikeustieteen alalta. Hän väitteli oikeushistoriasta kulttuurihistorian puolella olosuhteissa, joita eräät pitivät aikoinaan pikkuisen erikoisina (”systemaattista epäsystemaattisuutta”). Kemppisen pätevyyttä historian alalta voi kyseenalaistaa. Kulttuurihistoria on ala, jolle halutessaan voidaan lykätä ilmeisesti mitä vain, kun väitetään lähestymistavan olevan oikean. Hyvin monessa kohtaa on käynyt ilmi, että esim. sotahistoriasta Kemppinen tietää heikosti, vaikka mieluusti siitä kirjoittaakin, hänen isänsä kun oli taistelulentäjä.
Kemppinen: ”Hän siis kertoi, se kun oli vuotta 1964, miten hän jäi ensin patterin ja sitten patteriston ainoaksi hengissä selvinneeksi Ihantalassa. Kukaan kavereista ja naapurin pojista ei edes haavoittunut. Kaikki kuolivat, menivät tohjoksi.” http://kemppinen.blogspot.fi/2016/11/paskiaisista.html?m=0
Tehdäänpä em. sitaatille ns. reality check.
Kalustosta riippuen patteriston määrävahvuus oli noin 700 miestä.
On hämmästyttävää, että paikaksi mainitaan Ihantala. Se oli taistelu, jossa suomalainen puolustus piti pintansa ja tykistö roimi itänaapuria isän kädestä ja olan takaa.
Etulinjan tulenjohdosta tuliasemien kautta huoltoon patteriston ryhmitys kattoi monen monta kilometriä. Kun suomalaiset pysyivät paikallaan, patteriston tuhoamiseen viimeiseen mieheen olisi tarvittu ydinase - eikä edes ihan pientä.
Ennen Ihantalan vaihetta suomalaiset vetäytyivät vauhdikkaasti. Kuitenkaan yhtäkään joukko-osastoa, siis pataljoonaa tai patteristoa, ei menetetty, vaikka materiaalia jäikin taakse runsaasti. Lähde: esim. Halsti 1957.
Suomen kenttätykistön historiassa ei ole mitään mainintaa viimeiseen mieheen tapetusta patteristosta. Sen sijaan kirjan sivulla 420 mainitaan suomalaiset tappiot koko Talin-Ihantalan taistelussa, nimittäin 1100 kaatunutta. Nämä tappiot jakautuvat todellisuudessa 30 pataljoonan ja 20 patteriston kesken, vaikka Kemppisen mukaan yksi patteristo olisi kärsinyt 2/3 kaikista tappioista.
Mennään organisaatiossa eteen- ja alaspäin. Tykistö oli jalkaväen takana, joten jalkaväki kärsi selvästi kovempia tappioita. Tunnetaan moniakin tapauksia, joissa komppanian vahvuus etulinjassa oli pudonnut esim. n. 10 mieheen. Sellaista johti esim. Yrjö Keinonen 1941 lopulla. Kuitenkaan näitäkään komppanioita ei tapettu viimeiseen mieheen. Suurin osa tappioista oli haavoittuneita. Sanottiin, ettei kaveria jätetty ja siihen aikaan se oli täyttä totta eikä mikään tyhjä fraasi.
Sananvapauden puitteissa Jukka Kemppisellä on tietysti täysi oikeus kirjoittaa millaisia satuja haluaa. Se on sitä sananvapautta, mutta teksti pitää ymmärtää pelkäksi hölynpölyksi.
Kun hölynpölyä esittää historian dosentti, asia on erittäin valitettavaa. Dosenteilla on omituinen taipumus valittaa, ettei heitä arvosteta. Turhaa valitusta. Kun tittelin suojista lauotaan tosiasioihin perustumattomia väitteitä, arvovalta ihan itseaiheutetusti ja ansaitusti katoaa.
Väärä tieto on kuin sairaus: se leviää oikeaa tietoa paremmin ja säilyy hengissä paljon sitkeämmin. Kemppinenkin on edistänyt asiaa tavallisen paljon esim. Huhtiniemen ja monen muun osalta.

Aihepiiristä faktapohjalta: http://klaava.fi/?page_id=3018