Hakusessa kokonaisnäkemys

Kaikki vaikuttaa kaikkeen, sanotaan. Eli sehän tarkoittaa, ettei yksittäisille asioille tule panna liikaa painoa.
Aika lailla monet ihmiset ovatkin jo oppineet ottamaan iisisti esimerkiksi yksittäisten ravintoaineiden, kuten vaikka hiilihydraattien, merkityksen alleviivaamisen. Yhtenä päivänä niiden tärkeyttä korostetaan ylivertaisesti, toisena päivänä tärkeys on hiipunut normaalin oloiseksi.
Viimeksi nyt pääsiäisen eli kananmunasesongin kynnyksellä tuli uutta tietoa kolesterolista. Minä muistan tähdennetyn, että kananmunia sopisi syödä vain kaksi viikossa, sillä keltuaisessa on paljon kolesterolia.
Vaan annas olla. Rravitsemusepidemiologian dosentti Jyrki Virtanen Kuopion yliopistosta sai tutkimustulokseksi seuraavaa: Tyypin 2 diabeteksen riski oli 37 prosenttia pienempi noin neljä kananmunaa viikossa syövillä miehillä verrattuna niihin, jotka söivät noin yhden kananmunan viikossa. Yhteys säilyi, vaikka huomioon otettiin mahdollisia sekoittavia tekijöitä.
Virtanen toteaakin, että kananmuna sisältää kolesterolin lisäksi monia terveydelle hyödyllisiä ravintoaineita, jotka voivat vaikuttaa esimerkiksi sokeriaineenvaihduntaan tai matala-asteiseen tulehdukseen ja sitä kautta vähentää tyypin 2 diabeteksen riskiä.
-Tutkimus antaa viitteitä myös siitä, että elintarvikkeen terveysvaikutuksia on vaikea ennustaa pelkästään yksittäisen ravintoaineen, kuten kolesterolin, perusteella. Ravitsemustutkimuksissa ollaankin viime vuosina siirrytty enemmän elintarvikkeiden ja erilaisten ruokavaliokokonaisuuksien terveysvaikutusten tutkimiseen yksittäisten ravintoaineiden sijaan, hän toteaa.
Tämä lähestymistapa palvelee kuluttajia paljon paremmin kuin yksittäisten ravintoaineiden tarkastelu.
Sama kokonaisnäkemys pitäisi ottaa huomioon terveydenhuollossakin. Yhden taudin tehokas hoito voi aiheuttaa ikäviä sivuvaikutuksia, toisia tauteja, ylenpalttisia pillereitä.
Viimeksi luin, kuinka esimerkiksi syövän sädehoito saattaa aiheuttaa viiveellä sydän- ja verisuonitauteja..
Hoitojen hyödyt ja haitat olisi aina punnittava.
Tällainen avoin kertominen myös palvelee hyvin potilaiden itsemääräämisoikeutta, joka ei välttämättä aina toteudu kuten sen pitäisi. Kuitenkin potilaan elämästä on kyse.
Jonkin sairauden standardimaisen hoitopaketin tarjoaminen kaikille yksilöllisiä eroja huomioon ottamatta on potilaiden itsemääräämisoikeuden aliarvioimista.
Lääkärienhän tulisi kertoa aina hoitovaihtoehdot ja antaa oma suosituksensa ja potilaan tulisi sitten saada itse päättää kaiken informaation saatuaan, mikä hänelle on parasta.
Minä tein kerran näin ja olen tyytyväinen. Kirurgi ehdotti minulle kauan sitten rannekanavaoireyhtymäni hoidoksi leikkausta. En suostunut. Etsin itse toisen vaihtoehdon. Fysioterapeuttini on pitänyt ranteeni kunnossa. Kuten näette. niillä ranteilla kirjoitan edelleenkin.