Hietsun Paviljonki oli minulle pettymys. Kaikki se suitsutus ja keskinäinen kehuminen mitä restauroinnin aikana Töölöläinen lehdessä on ollut antoi odottaa talolta ja tilalta paljon. Toisin kävi.
Parakkimainen rakennus ei ulkonäöltään muuksi muutu vaikka sitä yritettäisiin avartaa ikkunoilla ja uusia maaleilla. Ruma mikä ruma.
Jos minulla olisi tarvetta työtilan vuokraamiseen en totisesti tuon näköisestä rakennuksesta sitä vuokraisi. Se ei antaisi uskottavaa kuvaa toiminnastani. Ei sinne päinkään.
Myöskään juhlatilaisuuksia kuten häitä en tuon talon juhlasaliin järjestäisi. Jos tuolle alueelle juhlatilaisuuden haluaisin järjestää niin mieluummin sitten vaikka viereiseen siistiin, moderniin kahvilaan. Sen laajoista ikkunoista on kiva näköala merelle.
Olen töölöläinen ja Hietsun Paviljonkia mainostetaan minulle töölöläisten omana olohuoneena. En koe pätkääkään tuota tilaa omakseni. Ei taida kokea kovin moni muukaan pientä sisäänlämpiävää remonttipiiriä lukuun ottamatta. Käydessäni tutustumassa taloon sunnuntaina puolelta päivin kävijöitä oli lisäkseni tasan nolla.
Olen myös alkanut vierastaa Töölöläinen lehteä sen yksisilmäisyyden vuoksi. Jatkuva Guggenheim museon vihamielisyys on vienyt lehdeltä uskottavuuden. Kuitenkin juuri Töölössä on käsitykseni mukaan henkilöitä, jotka ovat museon rakentamisen kannalla. Lehti ei enää edusta töölöläisiä.
Kannatan vanhan arvokkaan rakennusperinnön säilyttämistä kuten Töölössä Korjaamon, siis vanhan ratikkahallirakennuksen entisöintiä. Talo on kaunis ja säilyttämisen arvoinen. Töölön Paviljonki, parakkimainen ruma rakennus, olisi minusta ollut parempi purkaa.
