Kuvatessa näkee

Valokuvaaminen opettaa katsomaan. Katsomaan eri tavalla kuin ennen. Aiempaa tutkivammin, tarkemmin.
Kun mielessä pyörii kysymys siitä mitä voisi tänään kuvata, huomio kiinnittyy ympäristöön havainnoiden, puntaroiden.
Huomaan kahden vuoden takaisia katuja ja aukioita täällä talsiessani, että olen kehittynyt kuvaamistaidoissani. Osaan nyt nähdä ympäristön eli mahdolliset kuvattavat kohteet entistä paremmin. Minulla on ”silmää” sille mitä ympärilläni kulloinkin on.
Ammattikuvaajien kanssa vuosia työskenneltyäni en koskaan kuvitellut että itse rupeaisin kuvaamaan. Kynnys hyvien kuvien ottajaksi oli liian korkea heidän työskentelyään nähtyäni.
Mutta niin vain kävi, että kun kamerakännykät tulivat markkinoille minäkin ryhdyin napsimaan kuvia, kuten niin moni muukin.
Ja kuvaaminenhan vei mennessään, vaikka edelleenkin vain harrastuksena sitä pidän. Mukavana harrastuksena.
Sillä kuten sanottu, se opettaa näkemään elämää eri tavoin kuin ennen.
Esimerkiksi ovea, joka on tämän stoorin kuvituksena en havainnut edellisellä kerralla katua kulkiessani. Vaan nyt se pysähdytti minut, koska silmäni etsivät kuvauskohteita entistä tarkemmin.