Oi saavu jälleen

Paikat, joissa olemme joskus lomailleet, voivat olla meille peilejä. Näin totesin paikasta, jossa nyt lomailen. Kahden vuoden takaiselle minälleni on sattunut kaikenlaista. Ja ehkä, jos tänne en olisi tullut, samoja huomioita joita nyt olen tehnyt, en olisi tullut hoksanneeksi.
Osa muutoksista, joita tämä peili on näyttänyt, on ilahduttavia, osa taas ikäviä. Ne vain osoittavat elämän kulkua.
Tutut lomapaikat ovat helppoja: kartat ovat jo mielessä ja siten katuja, kauppoja, ravintoloita ei tarvitse etsiskellä. Toki osa liikeyrityksistä on lopettanut, toisia tullut tilalle mutta yleisesti ottaen tutussa paikassa homma on helposti hanskassa.
Kaksi lomapaikkaa on minulle ylitse muiden: Kenia ja Rooma. Varmistaakseni paluuni ikuiseen kaupunkiin kävin heittämässä lantin Fontana Treviin. Senhän sanotaan takaavan paluun Roomaan.
Mutta olen ajatellut, että toisaalta juuri nämä paikat ovat ainutlaatuisuudessaan ehkä sellaisia, joihin ei ehkä olisikaan syytä palata. Ei palata katsomaan sitä peiliä, jonka niissä näkisin.
Huikaisevat onnen tuokiot eivät ole enää niissä mahdollisia, kuoleman ja talouskriisin vuoksi.
Niinpä olen ajatellut, että laulajalle, joka kehottaa ”oi saavu jälleen Roomaan…” on parempi vastata, että saavun mutta vain muistoissani. Ja niissä kyllä vielä monta monta kertaa.

Kirjoitettaessa soi http://www.youtube.com/watch?v=lHrtY78dFFs