Tervetullut yksinäisyys

Jopa on tämän joulun alla tainnutettu yksinäisyyttä oikein tuutin täydeltä: on ollut lupa välittää ja sukupolvet ovat kohdanneet. No, hyvä siis niin, jos yksinäisyys on ollut valttia. Sanoohan psykiatri Matti Huttunenkin Duodecimin joulunumerossa, että ”yksinäisyys kuihduttaa niin mielen kuin ruumiin”.
Vaan jo kohta hän lisää, että kaikki ihmiset eivät kärsi yksinäisyydestä. Meillä ei ole ilmaisuja rauhaa tuovalle yksinäisyydelle (solitude) ja mieltä uhkaavalle yksinäisyydelle ja syrjäytyneisyydelle ( loneliness) vaan on vain termi yksinäisyys.
Eräs tuttavani, italialainen muotisuunnittelija hiljan valitti tuntevansa itsensä toisinaan yksinäiseksi mutta sitten myös tarvitsevansa yksinäisyyttä, koska luomistyö sujuu parhaiten yksin ollessa.
Hänen yksinäisyytensä oli sielunkumppanin kaipuuta, henkilön, joka ymmärtäisi myös luovan ihmisen yksinäisyyden tarpeen.
Yksinäisyyttään kartoittaessaan tämä komea ja charmikas mies toi esille myös mielenkiintoisen jutun: hän kammoksui jatkuvasti sänkyynsä tunkevia naisia, pelkkää seksiä. Ei, se ei häntä kiinnosta, ei poistaisi yksinäisyyttä. Vaan yksinäisyyden poistaisi sielujen harmonia ja sen myötä sitten tuleva erotiikkakin.
Hänestä oiva asumismuoto kumppanin kanssa olisi sellainen jossa kummallakin olisi oma asunto sitä luomisvaihetta varten mutta oleskella voitaisiin jommankumman asunnossa vallan tyystin silloin kun luomistyöhön ei tarvitse vetäytyä.