Olen suivaantunut siitä että minun pitäisi tykätä vaikka en tykkää.
Valtaosa facebookin kavereistani on ulkomaalaisia luovien alojen ihmisiä. Monilla heistä on firma tai he pitävät näyttelyitä, suunnittelevat vaatteita, taloja, huonekaluja, tms.
Kun he sitten pistävät pystyyn oman sivuston, he ensi töikseen lähettävät kavereilleen tykkäämispyyntöjä.
Kiltti kun olen, useimmiten käyn klikkaamassa ”like” vaikka en tykkäisikään.
Mutta tunnen itseni epärehelliseksi. Olen tykännyt vaikka en ole oikeasti tykännyt.
Kaikista oudoin tilanne on silloin, kun sivuston luonut pyytää tykkäämään vaikka sivustolla ei ole muuta kuin hänen tai hänen firmansa profiilikuva.
Mistä minun pitäisi siis tykätä? Hänen nassustaanko, vai firmansa logosta vaiko siitä että hän on saanut sivuston aikaiseksi? Eikö olisi rehellisempää että sivustolla jo olisi jotain materiaalia jota voisi ihastella ja sitten tykätä?
Joskus olen saattanut kysyä joltain tykkäystä halajavalta, että eikö hänen pitäisi ensin vähän kerätä materiaalia sivustolleen.
Ei, sillä tykkääminen on kuulemma tukemista.
Mutta minkä tukemista se on, jos sivustolla ei juuri mitään edes ole?
Minä olen tietysti hyvä kirjoittamaan tästä, kun en koskaan ole firman sivustoa pystyyn pistänyt enkä ketään pyytänyt tykkäämään firmastani tai sen tuotteista.
Jos tykkäämiseni lähtisi siitä että pitää pyytää tykkäämään, enhän koskaan voisi tietää tykkääkö joku minusta oikeasti vai ei
Vai eikö sillä sitten ole väliä tykkäyspyyntöjä lähettävien mielestä.
Kyllä minä muuten tykätäkin osaan. Olen monelle facebooksivustolle klikannut ”like” silloin kun olen ihan oikeasti tykännyt.
Ja silloin se on tuntunut hyvältä ja silloin olen mielelläni jakanut sivuston kuvia, siis tukenut.
Tuntuisi siis kivalta, jos itse saisi vapaasti päättää milloin antaa ruusuja ja milloin risuja.