Parviälyn hyödyntämistä käsittelevissä tv-ohjelmissa juju on aika yksinkertainen: parvi kysyy apua pyytäneeltä joukon kysymyksiä jotka sitten saavat hänet ajattelemaan ja näkemään pulmiaan uudesta vinkkelistä.
Sellaisia kysymyksiä esittävät myös terapeutit.
Ja niitä kysymyksiä esittävät myös sellaiset hyvät ystävät, jotka eivät silitä kaveriaan myötäkarvaan vaan rohkenevat myös kyseenalaistaa tämän valintoja.
Oikeista kysymyksistä siis on kyse.
Niitä voisi esittää ihminen ihan itsekin, kunhan uskaltaisi.
Itse tykönänsä pohtiessaan hyvä hälytin suunnan muutoksesta väärille raiteille on tulema ”niin mutta…”.
Ilmaisu kertoo, että oikea vastaus ja valinta on jo ikään kuin huulilla mutta ihminen ei ole vielä valmis kuulemaan sitä eikä toimimaan toisin.
”Niin mutta” on vetkuttelua. Itsensä pettämistä.
Ihminen voisi valintojaan pohtiessaan kysyä myös kumpi valinnoista on vaikeampi. Yleensä vaikeampi on näet myös oikeampi.
