Polkupyöräilijän kuolema on surullinen tapaus. Autoilija lienee syyllinen onnettomuuteen.
Mutta syytä on sysissä ja sepissä. Polkupyöräilijätkin ovat vaarallisia.
Viimeksi toissa päivänä oli tällainen tilanne Mechelininkadulla:
Kävelin vierekkäin naisen kanssa, joka työnsi lasten rattaita. Meitä vastaan jalkakäytävällä tuli raavas mies polkupyörällä. Kumpikikin meistä naisista kaiketi oletti, että pyöräilijä menee ajotielle, koska siinä ei ollut edes autoja. Vaan ei, hän ajoi kovaa vauhtia meitä kohti ja ohitti meidät välistämme.Me siis jouduimme väistämään. Jalkakäytävällä.
Hänen toimessaan ei ollut mitään järkeä, vain vaaraa meille.
Tämä ei suinkaan ole ainoa vaarallinen tilanne, jonka polkupyöräilijä on minun nähteni jalkakäytävällä aiheuttanut. Jalankulkijat ovat kerran jos toisenkin vaarassa, kun polkupyöräilijät huristavat kovaa vauhtia kohti tai ohittavat äkkiseltään selän takaa tullen.
Jalkakäytävät eivät ole pyöräilijöitä varten mutta tähän ei kukaan puutu.
Esimerkiksi Merikannontiellä, jossa on oikein pyörätiekin pyöräilijöille, heitä ajelee jalkakäytävällä jalankulkijoiden seassa.
Autoillessani pelkään pyöräilijöitä. He ovat täysin arvaamattomia ja kaikki eivät tunne liikennesääntöjä. Kahdesti on pyöräilijä yhtäkkiä kääntynyt autoni edestä vasemmalle minkäänlaista merkkiä antamatta. Jos vauhtini olisi ollut kovempi kuin oli, törmäys olisi tullut.
