Perjantai Joe The Pron seurassa, osa 1

Perjantai 12.10, kello 8:00

Aloittelemme tavallista perjantaiaamun pelisessiota, mutta tänään ilmassa on pientä kutkutusta. Tiedämme nimittäin, että kunhan viimeinenkin meistä viidestä on pudonnut viimeisestä turnauksestaan, lähdemme kaikki Ensenadan yöelämään. Ajattelimme ensin mennä Tijuanaan, joka tunnetaan rauhattomista baareistaan ja amerikkalaisista college-tytöistä. Päätimme kuitenkin vaihtaa sata kilometriä etelään sijaitsevaan Ensenadaan, 290 000 asukkaan kaupunkiin. Se on Meksikon mittakaavassa pikkukaupunki, mutta kuitenkin riittävän iso. Ensenadassa pysähtyy suurin osa täällä päin pyörivistä risteilijöistä, ja kaupungissa on suuri yliopisto kampuksineen. Eli toisin sanoen nuoria ihmisiä, joihin voisimme tutustua.

13:30

Sessio on sujunut tähän asti ilman ongelmia, pokeri on sujunut hyvin ja lounastacotkin jo syöty. Sitten internet katkeaa kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kun pelaa ulkomailla korkeiden panosten pokeria, ensimmäinen asia ennen yhdenkään session aloittamista pitäisi olla varanetin hankkiminen. Netin katkeamiseen voi hävitä helposti tuhansia euroja, varanetti maksaa yleensä noin 20 euroa. Me olemme puhuneet mokkuloiden hankkimisesta joka päivä, mutta emme laiskuuttamme ole kuitenkaan reilussa viikossa selvinneet kilometrin päässä olevaan kauppaan. Netti ei ole vielä koskaan katkennut, joten emme katsoneet aiheelliseksi varmistella. Olisi ehkä kannattanut. Katselen lohduttomana, kuinka dollarit katoavat muiden kukkaroihin ja turnausten eteen tekemäni työ valuu kankkulan kaivoon.

Pari minuuttia myöhemmin kaverimme Alexin tyttöystävä pimpottaa ovikelloa. Alex ja Bethany asuvat naapuritornissa, Alex pelaa päivät pokeria ja Bethany löhöilee altaalla. Menen avaamaan oven, ja oletan että Bethany on tullut kysyäkseen, katkesiko meilläkin netti. Sen sijaan hän kertookin, että Alex törmäsi juuri autollaan Meksikon armeijan lava-autoon.

Olen nähnyt näitä lava-autoja liikenteessä pari kertaa. Poliiseja en ole nähnyt, ja olen käsityksessä että nämä sotilasautot ovat se virallinen auktoriteetti täällä. Yhden vanhan Toyotan päälle mahtuu yleensä toistakymmentä sotilasta, jotka istuvat vieri vieressä kiväärit kädessä vihaisen näköisinä. En voi edes kuvitella, miten paljon panikoisin näiden kavereiden kanssa kolaroimisesta.

Bethany ei tiedä, mitä tarkkaan ottaen on tapahtunut. Hän oli vain saanut puhelun Alexilta, että tule tänne ja äkkiä ja tuo tukko lahjusrahaa. Huonekaverini Bryan, joka on asunut täällä meistä pisimpään, lähtee Bethanyn kanssa kohti poliisiasemaa. Itse olen ainoana meistä todella pitkällä turnauksessa hyvissä asemissa, ja yritän edelleen kuumeisesti saada nettiä toimimaan. Se ei toimi. Boottaan boksin ja yritän kaikkea mahdollista, mutta mitään ei tapahdu. Sitten muistan, että näin toisella kaverillani jenkeistä mokkulan pari päivää aikaisemmin. Hän lähti viikonlopuksi rajan yli jenkkeihin jättäen kamansa tänne. Hätä ei lue lakia, joten syöksyn hänen huoneeseensa tonkimaan laatikoita. Löydän kuin löydänkin mokkulan, ja se jopa toimii. Back in action. Vielä ei ole liian myöhäistä.

15:55

Bryanista, Bethanysta ja Alexista ei ole kuulunut mitään. Toisella puolella kaupunkia asuva nettipokerilegenda Marty on tullut hengailemaan asuntoomme, olettaen että lähdemme Ensenadaan tunnin-parin päästä. Minä johdan perjantai-illan isointa turnausta, kun jäljellä on enää 20 pelaajaa. Turnaus menee viiden minuutin tauolle joka tunti viittä vaille tasan, ja minä menen lakisääteiselle vessatauolle. Yritän laittaa vessaan valot, mutta mitään ei tapahdu. Kusen pimeässä. "Ai niin, unohdin kertoa että koko kaupungista on sähköt poikki", Marty huikkaa. Yritän pestä käsiä, mutta hanasta ei tule vettäkään. Kysyn oviaukosta, josko vesikin on mahdollisesti poikki. Vastaukseksi kuulen rikkoutuvan lasipullon kilinää ja huutoa. Marty pitelee varvastaan. "Vittu, ampiainen pisti minua!", hän huutaa. Mitä täällä oikein tapahtuu?

Paikannan pari minuuttia myöhemmin lattialta kuolleen ampiaisen. Marty siivoaa lasinsiruja, kerron Alex-ongelmasta ja kysyn, josko Marty tietäisi syyn sähkö-, vesi- ja nettiongelmiin. Hän ei tiedä. Tajuan, että läppärissäni on enää 40 minuuttia virtaa jäljellä. Jos koko kaupungista on sähköt poikki, miten voisin pelata turnauksen loppuun? Pyydän Martya pistämään läppärinsä kiinni välittömästi, jotta voin tarvittaessa jatkaa sillä. Lattialla oleva olutlammikko jää siivoamatta, sillä vettä ei tule yhdestäkään hanasta.

16:30

Juuri kun läppärini virta on loppumaisillaan, alkaa positiivisten tapahtumien kierre. Ensin valot syttyvät asuntoon kuin taikaiskusta. Läppärini alkaa lataamaan. Auki jätetty vesihana alkaa suihkuttamaan vettä kovalla paineella pitkin keittiötä. Alex, Bryan ja Bethany tulevat ovesta sisään. Alex kertoo, että hän yritti vaihtaa kaistaa, ja armeijan auto rysäytti noin kaksi kertaa nopeusrajoituksia kovempaa takapuskuriin kiinni. Olivatko he kenties jahtaamassa jotakuta, jäi mysteeriksi. Alex oli kurvannut tien sivuun, ja sotilaat olivat hypänneet lavalta kiväärit kädessä hyökäten suoraan ohjaamolle. Alex ei juuri puhu espanjaa, eivätkä sotilaat englantia. Kiväärit oli laskettu vasta minuutteja myöhemmin, ja Alex viety poliisiasemalle. Sieltä hän oli saanut soittaa tyttöystävälleen, joka edelleen haki Bryanin pesotukkoineen, ja noin 30 euron suuruisella lahjusrahalla Alex, joka ei edes tehnyt mitään väärin sai poistua ilman merkintöjä "rikoksesta".

18.10

Kaikki muut ovat grillaamassa alakerrassa, minä pelaan yksin turnauksen finaalipöytää. Tämä turnaus on vaikea voittaa, enkä ole koskaan aiemmin siinä onnistunut. En tiedä johtuuko se erilaisten ongelmien aiheuttamasta sisuuntumisesta vai nautitusta energiajuomasta, mutta pelaan paremmin kuin koskaan ja melkein tiedän voittavani. Jokainen tekemäni päätös on oikea, ja niin monen päin helvettiä viime kuukausina pelatun jaon jälkeen tunnen olevani flow-tilassa. Tuntia myöhemmin meitä on jäljellä enää kaksi. Vastustajani ehdottaa diiliä rahojen jakamisen suhteen, mutta en suostu ehdotukseen. Monesti pelatessani olen jo etukäteen tiennyt, että en tule voittamaan tiettyä turnausta. Nyt taas tiedän, että en kertakaikkiaan voi hävitä. Kymmenen minuuttia myöhemmin olen voittanut turnauksen ja reilut 20 000 dollaria. Se ei ole mullistava summa, mutta se on kuitenkin toiseksi tai kolmanneksi suurin yhdestä nettiturnauksesta saavuttamani voitto koskaan. Ja ennen kaikkea se on toivottavasti alku menestyksekkäälle talvelle, jota urani totisesti kaipaa. Kumoan illan ensimmäisen Dos Equis-oluen voiton kunniaksi ja vetäisen grillipihvin naamaan. Olen aivan rättiväsynyt kymmenen tunnin aivotyöskentelystä. Vaikka pokerissa ei fyysisesti juuri muuta tehdä kuin klikataan hiirtä, joskus se totisesti tuntuu urheilulta. Alex tärisee vieläkin kokemuksistaan. Martyn ampiaisen runtelema keskivarvas on isovarpaan kokoinen. Ilta on silti vasta alkamassa.

Kirjoitettaessa soi Kanye West - Stronger