Aniara

Heti hallitustunnustelijan julkaistua hallitusneuvotteluun osallistuvat puolueet, alkoi ulos liputettujen leiristä kitkerä kommentointi.

Vihreät ehätti luonnehtimaan kolmea suurimman eduskuntapuolueen muodostamaa koalitiota hävinneiden hallitukseksi.

Oi kuinka katkeruus suorastaan tirisee lausumasta. Kuinka kolme suurinta eduskuntapuoluetta voisivat olla häviäjiä, kun Vihreät itse saavuttivat vasta viidennen sijan näissä kisoissa.

Kepu, Persut ja Kokkarit sen sijaan seisoivat podiumilla, minne Vihreillä on vielä pitkä matka. Podiumille pääsy edellyttäisi kansanedustajamäärän reilusti yli kaksinkertaistamista, viidestätoista edustajasta on pitkä matka (22 edustajaa, eli edustajamäärän tulisi lisääntyä lähes 150%:lla) Kokkareiden podiumin kolmannelle pallille ja siinä on välissä vielä neljännellä sijalla Demarit 34 edustajallaan.

No, eivät ne Vihreät ainoita olleet, joiden katkeruus ei olisi purkautunut rimanalituksena julki. Tarja Filatov ja Maarit Feldt-Ranta twiittasivat vahvan mielleyhtymän aiheuttavan SSS-tviitin, ei liene aivan ilman yhteyttä tänään, etenkin naapurissa, vietettävään Voiton päivään.

Väistämättä mieleen tulee Aisopoksen satu ”Kettu ja pihlajanmarjat” sekä edesmenneen valtiomiehen Johannes Virolaisen, aikoinaan lausuma ”Kansa on puhunut, pulinat pois". Molemmat viisaudet opettavat meitä asennoitumaan tappion kohtaamiseen.

Asiaansa, oli se sitten mikä hyvänsä, uskova poliitikko, ei tappion hetkellä alennu halpamaisuuksiin vaan jos tahtoa ja kanttia riittää, yhä tarmokkaammin ajaa asiaansa oman näkemyksensä mukaan eteenpäin, muiden kintuille kuseksimatta.

Edesmenneen hallituksen nuori pääministeri ja puoluejohtaja oli kaikkea sitä, mitä hänen puolueensa ja hallituksensa saattoi toivoa; Nuori, edustava, oppinut, sanavalmis, osaava ja valovoimainen. Hän olisi ollut monen äidin toivevävy ja vielä useamman nuoren naisen ihannekumppani.
Hänestä olisi varmaan ollut moneksi (tulevaisuus näyttää nykyvirassa pärjäämisen ja kenties vielä suurempiin saappaisiin astuminen), mutta kohtalo heitti Suomen PM:ksi.
Kohtalo potki vielä raskaammin, Persujen vaalivoitolla ja sitä myöten hallitusongelmilla. Niinpä PM teki, ensimmäisen ja kenties suurimman virheensä, hän muodosti tuon Sixpack hallituksensa. Ilmeisesti muodostaminen ei sujunut kivuitta ja katumusta myöhemmin aiheuttaneita lupauksitta.
Niinpä hallitus keskusteli, suunnitteli ja laati selvityksiä ja ennen muuta kiisteli keskenään hallitusohjelmasta, sen sisällöstä ja sisällön toteutuksesta ja siitä mitä sovittiin ja kuinka tämä sanoma tulisi lihaksi.
Niinpä valtakunnan taloudellinen alamäenlasku edelleen kiihtyi, huolimatta lukuisista asiantuntijoiden varoituksista ja ohjeistuksista.
Vaikeat ja ongelmalliset päätökset (sitähän ne todella olivat) jäivät tekemättä. Aikoinaan olisi pitänyt ottaa todesta, ilakoivan pilkan sijaan, aiemmin virkaa hoitaneen pitkäkasvuisen PM:n Rukan lumien aikainen esitys eläkeiän nostosta. Myöskään kuntauudistuksen härkäpäinen, lähes mielivaltainen menettelytapa, ei tuonut tulosta. Olisiko kannattanut ajaa asiaa porkkanoilla, piiskan sijaan. Erinomaisen työläs ja sekasotuinen ja vaikea (sekin on myönnettävä) Sote-uudistus liikahti eteenpäin vain opposition väliintulolla.
Nyt jälkeenpäin näyttää vahvasti siltä, että hallituksen alkutaipaleella moitteita jakaneet olivat oikeassa, hallituksen kokoonpano oli maho, tulosta ei tullut, päätöksiä ei syntynyt ja valtakunta lamaantui entisestään.
Matkan varrella, kuten oli ennustettukin, Sixpack kutistui, ensin Viisikoksi ja sittemmin Kvartetiksi. Onko kompetenssi tästä kasvanut, ei ainakaan tulosten valossa. Eläkepäätös saatiin aikaan, mutta mm. Sote näyttää jäävän vaalien (koska ne nyt sitten pidetäänkään) vaalien yli.
Kenen vika? Huolimatta siitä että useat vaikeudet tulivat maan ulkopuolelta, eikä niihin voitu täällä ”raukoilla rajoilla” vaikuttaa, niin jälkijättöisesti epäilys kyllä näyttää suuntaavan tuohon nuoreen, dynaamiseen ja valovoimaiseen, savotan kesken jättäneeseen, maan tomut jaloistaan karistaneeseen PM:iin.
Hän kokosi Sixpackin, joka oli kyvytön ja saamaton, kaikki yrittivät pelata omaan pussiin, niin kauan kuin mahdollista ja kun se ei enää ollut, ”sivukulut” jättivät hallituksen. Vihreiden kyseessä ollessa itse PM, oli jo ”Brysselin pitsin” lumoissa.
Siis viesti vaalien jälkeiselle PM:lle, tee kokoonpano, mikä pysyy hanskassa ja ennen kaikkea kykenee vaikeisiin päätöksiin valituksesta huolimatta, tyyliin ”koirat haukkuu, karavaani kulkee”