Venus-Berlin

Taustaa

20-luvun lopun ja 30-luvun alun Berliinin huvi- ja yöelämä oli tunnetusti kiehtovan railakasta, villiä ja jopa hyvin epäporvarillisen syntistä. Riehakas meno kapakoineen, kabareineen, nuhjuisine teattereineen ja burleskeineen ei kuitenkaan kestänyt kauan, vaan 30-luvun alussa se musertui natsien rauta-anturoiden alle. Sodan jälkeen huvielämän tila miehitetyssä Berliinissä ei juuri ollut parempi. Etenkin itäpuolella vallitsi itäisen ideologian ankara kuri, missä huveihin kuului lähinnä vodkan juonti. Länsipuolella oltiin vapaamielisempiä, mutta ankara pula-aika ja uudelleenraken-tamisen tarpeet rajoittivat huvituksia. Amerikkalaiset savukkeet, nailonsukat ja –paidat tekivät kauppansa ja niillä saattoi ostaa yhtä ja toista, ehkäpä myös ”sylin lempeä”.

Jo 50-luvun lopulla ja 60-alussa Berliiniin, kuten muihinkin läntisen Saksan suuriin kaupunkeihin, alkoi muodostua erilaisia vapaamielisiä baareja ”tyttöpaikkoja” sekä varsinaisia ilotaloja, jopa suoranaisia ilokatuja, joista tunnetuin lienee Hampurin Reeperbahn.

60-luvulla alkoi, niin Saksassa kuin muuallakin Euroopassa, levitä sodanjälkeisen sukupolven vanhempiaan huomattavasti vapaamielisempi suhtautuminen seksiin ja sukupuoliasioihin yleensä.

Berliinin muurin murtuminen syksyllä, -89 aukaisi patoutumia kaikkialla ja aloitti kaupungin laaja-alaisen nousun yhdeksi Euroopan johtavaksi kaupungiksi. Helposti tämä ei käynyt, sillä taloudellinen eriarvoisuus muurin eri puolilla oli suuri ja tämän kuilun tasoittaminen kävi länsipuolen kukkarolle. Yhä edelleen sodan jäljet ovat nähtävissä etenkin entisellä itäpuolella missä ei voi olla törmäämättä monenlaiseen rakentamiseen ja entisöintiin. Rajan aukeaminen vapautti ilmapiiriä yhä enemmän ja tämä toi muassaan lisää erotiikkaan ja seksiin suuntautuneita paikkoja ja tapahtumia.

Venus-Berlin

Tunnetuin näistä tapahtumista on nykyään jokavuotiset Venus-Berlin erotiikkamessut, joita tänä vuonna vietettiin 17:sta kerran.

Tänä vuonna messut kestivät neljä päivää edellisvuoden kolmen sijaan. Yhden päivän lisäys johtui todennäköisesti viime vuoden suuresta kävijämäärästä (n. 30 000), minkä aiheuttamaa, välillä suurtakin vierailijaruuhkaa, haluttiin näin lieventää.

Messujen tapahtumapaikkana oli massiivinen itä-Berliinin rakennuksia tai natsien 30-luvun mahtipontisen synkkää rakentamista muistuttava Messe Berlin’in vanhempi osa.
Messualueen kolme suurta areenaa oli varattu esiintyjien, tuotemyyjien ja erilaisten klubien asiakashankintaan suuntautuneiden tyttöjen käyttöön.

Esiintyjät

Messujen pääesiintyjiksi oli jälleen hankittu erotiikan ja seksin alalla jo mainetta niittäneitä tunnettuja nimiä kuten Micaela Schäfer, Sophia Wollersheim, Texas Patti, Aileen Taylor ja useita muita. Tosin tavallinen messuvieras pääsi vain kovan yrityksen kautta heidän lähituntumaan, ellei jaksanut odottaa heidän esiintymistään päänäyttämöllä. Kovasti kyynärpäitä käyttämällä saattoi kuitenkin päästä kuvaamaan mm. M. Schäferiä kylvyssä (tosin ohuisiin bikineihin puettuna).

Messujen perusvierailija sai kuitenkin huomattavasti enemmän irti vähemmän tunnettujen esiintyjien ja eri erotiikkaklubien tyttöjen katselemisesta, että myös kommunikoinnista heidän kanssaan.

Valokuvaa vapaasti, tule ja puserra, ei penetraatiota, silikonikumppani, fetissiosasto, naiset ja pariskunnat yleisössä

Venus-Berlin eroaa Suomessa pidettävistä vastaavista tapahtumista muutamassa kohdin. Berliinissä valokuvaus on täysin vapaata, siihen jopa kehotetaan. Ainoastaan suuret kamerat ja niiden jalustat ovat kielletty. Samoin valokuvien käyttö on täysin kuvaajan itse päätettävissä.

Toinen eroavuus on siinä, että kaikki esiintyjät ja klubien esittelijät riisuvat auliisti yläosansa tai koko vartalonsa paljaaksi valokuvausta varten. Messuvieras voi myös itse asettua kuvaan tytön kanssa ja kuvauttaa itsensä tytön paljaita (lähes satavarmasti) silikonirintoja puristamassa. Tytöt suhtautuivat tähän aivan luontevasti, iloisesti hymyillen ja heti ensi kysymällä. Mitään suostuttelua ei tarvittu.

Samoin useat tytöt strippasivat lavalla tai omalla osastollaan tarjoten täysin estottomasti vajaan metrin päästä näkymän ”kaikkein pyhimpään”. Hyvä ettei kameroiden linssit huurtuneet.

Suomessa joillakin messuilla on ollut ns. puuhalavoja, joilla ammattilaiset sellaisiksi aikovat ja haluavat ja jotkut wannabe tyrkyt, ovat saaneet harjoittaa vapaata seksiä, mutta Berliinin messuilla en sellaista nähnyt.

Sen sijaan 15€:n lisämaksusta (lipun =35€) lisäksi sai seurata tyttöjen dildo-showta, mihin myös liittyi vyötärölleen tekopeniksen kiinnittänyt ja sillä homman hoitanut mies.

Fetissiosasto oli tietysti tulvillaan kahleita, piiskoja, ruoskia, suukapuloita, mustia saappaita ja korkokenkiä. Tämän lisäksi näytillä oli epälukuinen määrä erilaisia väljempiä ja ahtaampia häkkejä sekä roikottamiseen tarkoitettuja trapetseja. Kaiken kaikkiaan fetissiosasto näytti kaikkein vähiten herättävän kiinnostusta

Messujen ehkä suurin uutuus oli keinokumppanien saralta. Parillakin toimittajalta oli esillä hämmästyttävän luonnollisen näköinen, kokonaan silikonista tehty kumppani. Toinen oli puettu viettelevään asuun, toinen oli paljaana taivuteltu valmiiksi asentoon, minkä tarkoitus ei jättänyt aihetta arvailuihin.

Messuyleisön suurin osa oli tietysti miehiä joiden ikähaitari oli yllättävän suuri n. 18 – 80. Naisia yleisön joukossa olin. 30 – 40%, sisältäen niin naisporukassa paikalle tulleet kuin poikaystävänsä/miehensä seurassa messuille saapuneet.. Yllättäen myös naiset halusivat tulla kuvatuiksi paljasrintaisten suosikkiesiintyjien kanssa.

Naisille oli myös oma koppinsa, missä ilmeisen öljytty, äärimmäisen notkealanteinen nuori mies esitteli luonnon antamia avujaan, mutta joko ilmeisen lyhyen vartensa (ennusti muidenkin avujen lyhyyttä) tai liian provokatiivinen esiintymisensä sai yleisömenestyksen jäämää niukahkoksi.

Kaiken kaikkiaan Venus-Berlin messut olivat hyväntuulinen, ei niin ahnaasti puhtaaseen pornoon keskittynyt tapahtuma, vaan enemmän keskityttiin erotiikan iloiseen puoleen, hauskanpitoon ja mielihyvän tuottamiseen. Erikoisesti on mainittava, ei niin suurta mainetta saavuttaneiden tyttöjen iloisuus, välittömyys sekä miellyttävä asennoituminen kaikkiin messuvieraisiin.

Käykää katsomassa!

Kirjoitettaessa soi Kai Hyttinen: Dirlanda