2000-luvun ilmiö?

28.10.2009 16:23
Heini

Viime viikon torstaina seisoskelin ystäväni kanssa Bulevardin päätyyn kesän alussa avatun Via MonteNapoleonen tiloissa. Liike myy muun muassa Guccin, Pradan, Diorin ja Lanvinin tuotteita.

Tupa oli täynnä ja Moët&Chandonia kaatui kuin ravintolan avajaisissa vuosituhannen alussa ikään. Audikin oli kurvattu liikkeen eteen ihmeteltäväksi. Yksi vain tuntui olevan poissa (tai sitten vika on vain minussa), enkä puhu nyt Esko Kiesistä, vaan fiiliksestä. Se hillitön luksustuotehype, johon 2000-luvun alussa vaikuttivat niin Sinkkuelämää-sarja kuin ikuisesti nousujohteiselta tuntunut talous. Länsimaisen ylemmän keskiluokan innostus, käsilaukku- ja kenkämania realisoitui ainakin osittain jopa luksustuoteyhtiöiden kassaan, jossa nyt luotetaan kiinalaisten ostovoimaan.

Ehkä fiiliksen poissaolo näkyi jotenkin kaupan varman päälle vedetyssä valikoimassa: hyllyt tuntuivat täyttyvän mustasta ja ruskeasta. Tämä koski myös laukkuja. Ihmiset tuntuivat keskittyvän toistensa kanssa seurusteluun, eivät tuotteiden ihasteluun.

Mistä te huomasitte luksusbuumin päättyneen? Vai himoitsevatko ystävät vielä Chanelia yhtä paljon kuin vuosi sitten?

Minä olen ollut huomaavani ainakin, että feikkilaukkutiheys on vähentynyt.

Muokattu 20.11.2013 00:07

Seuraava kirjoitus

Vaate pitkäaikainen ystävä?

5 kommenttia

Del Aholainen

29.10.2009 13:59

Vuosikymmenen alussa esiteltiin logoveskoja, nyt taas muotiblogit pursuilevat merkkikenkiä. Jokaisella teinillä tuntuu olevan Louboutinit ja Parikat (tai ehkä yhdeksätkin).

Vastaa kommenttiin

Anonyymi

29.10.2009 14:43

Nyt hankitaan pienten merkkien vaatteita ja asusteita. Hinta voi olla suhteellisen kova, mutta merkkiä ei haluta niin selvästi näkyviin. Tai sitten voi tuunata tai sekoittaa suht kallista halpaan. Pitää näyttää tyylikkäältä mutta ei merkkitietoiselta. Kuitenkaan ei saa olla köyhän näköinen. Pissis on sama kuin köyhä.

Vastaa kommenttiin