Viime toukokuussa kiikutin yhdeksän ja puoli vuotta vanhan (kohtahan se tulee jo murrosikään!) Louis Vuitton Noe-laukkuni korjattavaksi. Tukholmasta aikoinaan kiikutettu laukku repsotti alapäästä, mutta olin ollut siihen hyvin tyytyväinen. Alunperin samppanjapullojen kanteluun tehty Noe Epileather -laukku jaksoi taakkanaan hyvin kirjapainoitteisen korkeakoulututkinnon oppimateriaalin ja lähes päivittäisestä käytöstä huolimatta se on kestänyt paremmin kuin siihen melkein aina tungetut Mac Bookit (taidan kirjoittaa koneella numero 4;)). En tiedä, mitä tuo viimeksi mainittu kertoo minusta. Ei varmaan mitään hyvää.
Olin valmis satsaamaan alunperin vissiin noin 1000 euron hintaisen laukun korjaamiseen jopa 300. Heinäkuussa sain kuitenkin soiton: laukku on valmis, eikä se maksanut mitään. Syytä ilmaiselle korjaukselle ei kerrottu. Pariisin ateljee kuulemma tekee silloin tällöin tällaisia päätöksiä. Oletan, että luiskalaisten mielestä pohjan olisi pitänyt kestää kauemmin (Kun laukku tuodaan "hoitoon", kysytään sen ostopaikka ja -aika).
Korjatun laukun mukana tuli uusi laukkupussi. Laukun sisällä oli tervehdys otsikolla Louis Vuitton has the pleasure of Returning your Repaired Product.
Käyttänen laukkua seuraavat 10 vuotta. Harva laukku olisi jaksanut edes tähän asti yhtä ehdan näköisenä. Tähän ostokseeni olen siis hyvin tyytyväinen.
Jos ei ole Victoria Beckham -wanna or could be, kuinka paljon teidän mielestänne kannattaa satsata laukkuun?
