Miljoona ajatusta, miljoona tunnetta. Oon liian syvällä. Taas. Päässä soi Suburban Triben Biisi Drowning, tiedättehän:"..I´ve been drowning in your arms, can´t reach the surface, I can´t breathe, I´m in too deep.." Lauantain keikan jälkeen on ollu fiilis, ett hukun eikä henki kulje. Tosin se on vaan henkistä, ei fyysistä. Mutt ennen ku siitä enempää, palataan ajassa hiukan pitemmälle taaksepäin..
Keskiviikkona oli taas perinteiseen tyyliin "pakko" lähteä jameihin. Yllättäen myös Naku oli paikalla. =) Siitäkin lisää myöhemmin. Se mistä mä nyt ajattelin alottaa tän stoorin on keskustelu, jonka mä kävin hyvän ystäväni kanssa. Jollain tavalla se keskustelu jäi vaivaamaan ja loukkas mua. Keskustelu liittyi kolmanteen henkilöön, joka merkkaa mulle paljon. Tää kyseinen henkilö on tehny asian, jonka johdosta mä joudun kieroilemaan ja keljuilemaan saadakseni selville kaipaamani 10 merkkiä sisältävän kohteen. Heh, oiskohan ton voinu ilmasta vielä monimutkasemmin..? Anyway, mun ystäväni kysyi, ett miks mä vaivaudun. Yhtä hyvin hän olis voinu kysyä, ett miks ihmiset yleensä vaivautuu tekemään yhtään mitään. Onhan se kymmenen kertaa helpompaa vaan jäädä sänkyyn peiton alle makaamaan. Tai mä olisin voinu kysyä häneltä miks hän aikoinaan vaivautui tuhlaamaan aikaansa naimisissa olevaan mieheen. Mutt mä en kysyny, koska mun tehtäväni ystävänä ei oo arvostella ja tuomita, vaan kuunnella ja tukea. Me vaivaudutaan koska me halutaan jotain, himoitaan sitä, rakastetaan. Mä vaivaudun koska mä rakastan. Paskempi homma mun kannalta etten mä saa vastarakkautta, mutt ainaki mulla on maailman paras syy vaivautua. Siinä ei järkiperustelut auta. Jossain leffassa sanottiin:"Love makes more sense than science." Niinpä. Kyllä mä joku päivä löydän vielä paremman vaihtoehdon ku tää tyyppi, sillä mähän en tyydy toiseks parhaaseen. Ehkä mä oon löytäny sen jo... ;) Who knows..
Mutta, kuten sanottua, Naku oli jameissa eikä synkistelylle jääny näin ollen aikaa. Meni jamit pahemman kerran viihteen puolelle. Mutta oli ihan järjettömän hauskaa poikien kanssa, ISO kiitos Keesi & Rasta! =) Täytyy ottaa pian uusiks, kyllä me joku syy juhlaan keksitään. Ja ehkä me Rastan kanssa saadaan toistamiseen nähdä Nakulla yhtä hölmistyny ilme ku tällä reissulla... Oli tosi makeet naurut! =) Ihquu, fantsuu...
Torstai meni täysin toipuessa, perjantain otin muuten vaan rauhallisesti, otin vastaan onnitteluviestejä ja -puheluita. Lauantaina keikalle... Mieletön keikka! Otin puhelimellani puolentoista minuutin videopätkän pojista.. Kuva on ihan perseestä, mutt saatana ett kuulostaa hyvältä! Harmittaa etten ottanu koko biisiä. Sydämestä sieppaa joka kerta ku kuuntelen ton pätkän, jää muutama lyönti välistä.. ja biisi pyörii päässä melkein ympäri vuorokauden, viime yönä se soi mun unessaniki.. Rakastuin uudestaan. Biisiin ja esittäjään, siihen alkuperäseen ja tähän pitkätukkaseen peikkopoikaan, joka kertoi vaihtaneensa rockin progeheviin... :)
Sunnuntaina Suburban Triben keikalle. Oli kauhee jysäri, migreeni yritti taas pelotella, mutt keikalle oli taas pakko mennä.. Ihan sairaan hyvä setti. Nakua kaivattiin keikalla, muutki ku minä.. Maanantai meni muistellessa kulunutta viikkoa joka oli niin mahtava, etten jaksanu edes vetää hernettä nenään mutsin haistatteluista maanantai-iltana.. Nyt eletään toivossa, ett saan työpaikan, jota varten kävin haastattelussa. Se paikka on ku mulle tehty. Sitä paitsi tarvin työn ja rahaa, Mötley tulee taas...
"..I´m stuck in an ending I cannot avoid, I´m choking.."
Underdog _\,,/
