Herrasmies vai moukka

Herrasmies vai moukka .. kas siitä ei edes moni nykyään opeta lapsilleen. Vanhat tavat jää helposti unholaan.

Kiireyhteiskunnan tuoma rujous on selvästi karsinut tiettyjä hyveitä pois. Tässä muutama esimerkki:

Bussilla matkustelu ja pysäkkikäyttäytyminen:
Seison odottamassa linja-autoa, kun nuori nainen kahden kouluikäisen poikansa odottaa hieman syrjemmässä. Linja-auto tulee ja pysähtyy melkein kohdalleni. Huomaan vanhemman naisen ja miehen vieressäni ja annan heidän mennä ensin, mutta mitä näenkään. Nämä kaksi kyseistä poikaa livahtaa 8-10 ihmisen ohi puikkelehtien ja melkeen törmäten vanhuksiin kiilaavat ensimmäisinä sisään. Huh. Menen tahalleen istumaan kuuloetäisyydelle naisesta ja tämän pojista. Nainen ei edes tee elettäkään huomauttaakseen poikiaan tempusta. Koko matka menee seuratessa kuinka nainen puhuu jonkun kanssa puhelimessa ns. juoruten miten "joku teki sitä ja toinen tätä" ja miten törkeitä ihmiset ovat jne jne. *KÖH KÖH* voi arvata miten lähellä oma mieleni on kivahtaa. Rauhotun ja päätepysäkillä ulos astuessa sanon naiselle.
"Kun maailma on tosiaan noin Törkeä, niin voisit aloittaa sen paremman luomisen opettamalla omille pojillesi käytöstapoja." Nainen pysähtyi hetkeksi tuijottamaan minua sanomatta sanakaan. Kohautan olkapäitäni, jatkan matkaa ja ajattelen; "Nooh, tuossa on hyvä alku kahdelle ns. moukalle tulevaisuudessa.."

Hyveiden muuttuminen sukupolvien saatossa:

Katson mustavalkoista leffaa, suomalaista sellaista. Pieniä eleitä, ovien aukaisua, tuolin laittamista naisen alle, takin ottamista päältä tai päälle laittamista...

*POFF*

Nykyaika. Istu monesti kahvilassa ja katselen vain ohi kulkevia ihmisiä. Vanhemmista pariskunnista nuorempiin. Hassua miten tietyt asiat jäävät pois kokonaan ja/tai muuttuvat todella harvinaisiksi, mitä nuorempaan sukupolveen tarkkailu kohdistuu... Hyvästi kauniit herrasmiestavat??