Ällös amputoi Batmania

1940-luvun alussa DC Comicsin kustannustoimittaja Sheldon Mayer jakoi alaisilleen listan supersankarisarjakuvan kielletyistä aiheista ja asetelmista. Tällainen lista kädessä käsikirjoittajat ja piirtäjät pakersivat esimerkiksi Lepakkomiestä ja Teräsmiestä:

1. Emme missään olosuhteissa näytä injektioneuloja. Jos hahmoa on välttämätöntä lääkitä tai huumata, se voidaan tehdä säteellä tai muulla yhtä mielikuvituksellisella keinolla.
2. Emme koskaan näytä arkkua, emmekä varsinkaan sellaista, jossa on ruumis.
3. Emme koskaan näytä sähkötuolia tai hirttämistä. Jos hirttäminen on näytettävä, näytettäköön vain silhuetti. Jos on näytettävä sähkötuolilla teloittaminen, pannaan muut vangit puhumaan siitä. Sitten valot sammuvat ja syttyvät uudelleen. Tämä on paljon dramaattisempaa eikä hermostuta lukijoidemme äitejä ja isiä.
4. Emme näytä puukotusta. Jos sarjakuvaan on välttämätöntä liittää miekkailukohtaus, tapon voi näyttää silhuettina.
5. Ei verta tai verisiä teräaseita.
6. Ei luurankoja tai pääkalloja.
7. Emme polta ketään elävältä.
8. Yhdenkään hahmon ei ole lupa sanoa ”Mitä v…” (”What the…”)
9. Ketään ei tule kutsua ”ääliöksi” (jerk), tai, kuten eräs kirjoittajamme ketalemaisuuksissaan ehdotti, ”pääliöksi” (joiky).
10. Emme koskaan näytä kidutuskohtauksia tai esimerkiksi ruoskimista.
11. Pieniä lapsia ei tapeta eivätkä he kuole esimerkiksi sairauksiin tai onnettomuuksissa. On hyväksyttävää, että he ovat kuolleet ennen kuin tarina alkaa. Joissain harvoissa tapauksissa, ei kuitenkaan liian usein, voi olla välttämätöntä uhata heidän henkeään, mutta siinä kaikki.
12. Meidän ei tule katkaista hahmon raajoja – ellei hahmo sitten ole ollut onnettomuudessa, jossa hän on haavoittunut ja jonka seurauksena raaja on poistettava kirurgisesti. Sama pätee silmien ulos kaivamiseen jne.

Osa ohjeista on voimassa edelleen. Esimerkiksi pikkulasten murhaaminen on edelleen pahapaha juttu. Pääkallot sen sijaan… No, tiedätte kyllä.

Miten tällaiset ohjeet syntyivät? Syy on supersankarisarjakuvan kohtaamassa raivoisassa vastustuksessa, joka alkoi heti sen synnyttyä 1930-luvulla. Laajamittaisen ajojahdin lähtöpisteenä voidaan pitää vuoden 1940 Chicago Daily Newsin kriitikon Sterling Northin arvostelua Teräsmiehestä. Northin mukaan kyseinen sarjis oli
“Huonosti piirretty, huonosti kirjoitettu ja siinä on huono painojälki. Se rasittaa nuoria silmiä ja nuorten hermoratoja – nämä pulp-vaikutteiset painajaismaiset tarinat saavat nuoret käyttäytymään väkivaltaisesti. Ihon alle ja aivokuoreen tunkeutuvat kuvat seksistä ja murhista turruttavat lapsen ja estävät häntä nauttimasta tarinoista, jotka ovat vaikkakin parempia, myös hidastahtisempia.”
Artikkeli oli sodanjulistus sarjakuvalle. Siinä North kutsui Amerikan vanhempia ja opettajia taistoon nuorison mielet mädättävää kauhistusta vastaan.

Haasteeseen tarttui kaikkein kiihkeimmin newyorkilainen, kriminaalipsykologiaan erikoistunut psykiatri nimeltä Frederick Wertham.
Hän alkoi käydä väsymätöntä taistelua sarjakuvaa vastaan yleisönosastoilla, tutkimuksissa, seminaareissa ja puhetilaisuuksissa. Werthamin meriitteihin kuuluu muun muassa läntisen maailman tunnetuin sarjakuvanvastainen teos, Seduction of the Innocent. Kirjassa hän osoittaa, kuinka sarjakuvat antavat lapsille väärän kuvan maailmasta (esim. Teräsmies osaa lentää), ne promotoivat homoseksuaalisuutta (Batman ja Robin ovat ilmiselvästi rakastavaisia) ja hämmentävät tyttölapsia tarjoamalla vääränlaisia naisenmalleja (Ihmenainen siis, niinku, on itsenäinen. Ja tappelee!). Kirjaa kritisoitiin muun muassa siitä, että siinä esitetyt tutkimukset sarjakuvan vaikutuksista oli tehty nuorisorikollisilla. Nämä kaikki ovat lukeneet sarjakuvia, ja katsokaa mitä heistä on tullut! Kritiikkiin Werthamn vastasi, että jos vaikutus nuorisorikollisiin on tällainen, sen on oltava tavallisiin lapsiin vielä voimakkaampi.

DC Comicsin ohjeet piirtäjilleen on laadittu ennen pahinta sarjakuvantuhovimmaa. Sarjakuvien polttamiset alkoivat hieman myöhemmin. Ensimmäinen niistä tapahtui tiettävästi 20. joulukuuta 1948, jolloin joukko binghamtonilaisia New Yorkin osavaltiossa kokosi ja sytytti sarjakuvarovioita. Tämä innoitti kansaa ympäri Yhdysvaltoja, ja vielä 1950-luvulla partiopoikien piti New Jerseyssä polttaa sarjakuvalehtiä saadakseen arvostetun kotkamerkin (Eagle Scout rank).

Werthamin ristiretki johti lopulta senaattiin ja oikeussaliin. Siellä Wertham piti tunteikkaan puheen, joka loppui hänen kuuluisaan lauseeseensa “Sarjakuvateollisuuteen verrattuna Hitler oli aloittelija”.
(“Hitler was a beginner compared to the comic book industry.”)
Senaatti ei ollut yhtä mieltä sarjakuvien turmelevuudesta. Osa tuki Werthamia, mutta lopulta senaatti tuli siihen tulokseen, että alan itsesäätely riittää.
Jotain Wertham siis sai kuin saikin aikaan. Yhdysvaltojen sarjakuvalehtiyhdistys CMAA oli reagoinut hänen painostukseensa perustamalla itsesäätelysäännöstön, Comics Code Authority:n (CCA). Siitä tuli nopeasti käytännössä itsesensuurielin, joka kielsi sarjakuvista asioita kuten ”poliisin ja muiden valtion virkamiesten esittäminen epäkunnoittavassa valossa” tai "hyvisten tulee aina voittaa ja pahan saada palkkansa". Lisäksi kiellettiin mainitsemasta sarjakuvan nimessä sanoja ”horror” ja ”terror” – aikana, jolloin kauhusarjakuva oli hyvin suosittua. Sensuuria alettiin purkaa 1960-luvulla, mutta vieläkään ei olla nähty Batmanin pakkoamputaatiota.

Tässä vielä tuon vuonna 1954 julkaistun itsesäätelykoodiston parhaat palat. Muistakaa! Ei tuhmia sanoja, eikä sitten ainakaan mitään vampyyreja.

* Crimes shall never be presented in such a way as to create sympathy for the criminal, to promote distrust of the forces of law and justice, or to inspire others with a desire to imitate criminals.
* If crime is depicted it shall be as a sordid and unpleasant activity.
* Criminals shall not be presented so as to be rendered glamorous or to occupy a position which creates a desire for emulation.
* In every instance good shall triumph over evil and the criminal punished for his misdeeds.
* Scenes of excessive violence shall be prohibited. Scenes of brutal torture, excessive and unnecessary knife and gunplay, physical agony, gory and gruesome crime shall be eliminated.
* No comic magazine shall use the word horror or terror in its title.
* All scenes of horror, excessive bloodshed, gory or gruesome crimes, depravity, lust, sadism, masochism shall not be permitted.
* All lurid, unsavory, gruesome illustrations shall be eliminated.
* Inclusion of stories dealing with evil shall be used or shall be published only where the intent is to illustrate a moral issue and in no case shall evil be presented alluringly, nor so as to injure the sensibilities of the reader.
* Scenes dealing with, or instruments associated with walking dead, torture, vampires and vampirism, ghouls, cannibalism, and werewolfism are prohibited.
* Profanity, obscenity, smut, vulgarity, or words or symbols which have acquired undesirable meanings are forbidden.
* Nudity in any form is prohibited, as is indecent or undue exposure.
* Suggestive and salacious illustration or suggestive posture is unacceptable.
* Females shall be drawn realistically without exaggeration of any physical qualities.
* Illicit sex relations are neither to be hinted at nor portrayed. Violent love scenes as well as sexual abnormalities are unacceptable.
* Seduction and rape shall never be shown or suggested.
* Sex perversion or any inference to same is strictly forbidden.
* Nudity with meretricious purpose and salacious postures shall not be permitted in the advertising of any product; clothed figures shall never be presented in such a way as to be offensive or contrary to good taste or morals.