Kun olin teinigootti, parhaan moshauskauteni keskeytti niittien siirtyminen LeatherHeavenista Seppälän hyllyille. Alkoi pänniä, ettei meikit, ketjut ja vyöt olleetkaan enää vain Aleksi Laihon ja Ville Laihialan faneille. Undergroundista oli tullut mainstreamiä, ja se jos mikä oli tylsää.
Seksille on käynyt nykypäivänä mielestäni samoin. Kinkytouhut eivät ole enää vain alaryhmien omaisuutta, vaan kuka tahansa voi avoimesti kertoa harrastavansa mitä ruoskintaa tahansa. sEXHIBITION-messuilla vieraillaan anopin kanssa ja seksiliikkeet stailataan kotoisan kutsuviksi. Turhista kahleista vapautuminen (joka voi tarkoittaa juuri käsirautoihin laittamista) on toki hienoa, mutta mitä se lopulta tekeekään meille. Voiko olla niin, että kaiken ollessa esillä me kyllästymme helposti koko seksiin?
Sofi Oksanen pohti eilisessä HS:n kolumnissaan sitä, josko burleski olisikin noussut suosioon juuri siksi, että ihmiset ovat kyllästyneet näkemään silikoneja ja täyttä nakuilua. Ei paskempi ajatus! Voisi ajatella, että seksi on kuin herkuttelu: Jos on töissä herkkukaupassa, ja syö berliininmunkkeja jokapäivä, eivät ne varmasti maistu enää yhtä hyville kuin harvakseltaan nautitut karkkipäivän makeat. Ehkä haluttomuudesta kärsivää kansaamme vaivaakin BED. Ei sängyn jousituksen heikkous, vaan ahmimishäiriö.
Missä vaiheessa olemmekaan oikein unohtaneet sen lauseen, jossa kerrottiin harkitun vilauttelun olevan huomattavasti seksikkäämpää kuin täydellisen nakuilun. Josko teasing toimisikin paremmin kuin suora stippaus? Nyt siis mielikuvitus kehiin ja housut takaisin jalkaan!
P.S. Pakko tähän vielä ilmoittaa seuraava: Nainen, joka on taistellut tiensä olympialaisiin, ei ole vielä tarpeeksi kiinnostava puheenaihe. Mutta jos hän on kaunis ja/tai seksikäs, kelpaa hän lööppiin: