Ei aivan supercalifragilisticexpialidocious

Maija Poppanen
Teatteri

Ohjaus: Hans Berndtsson
Käsikirjoitus: P. L Travers, Julia Fellows
Pääosissa: Emmi Kangas ja Tuukka Leppänen

Tiesittekö, että VHS-kasetin voi katsoa puhki? Tarkastaja katsoi, kahdesti. Elokuva oli Disneyn Maija Poppanen ja nimiroolin tehneestä Julie Andrewsista tuli Tarkastajan ensirakkaus. On epäreilua verrata mitä tahansa nykyistä tai tulevaa kulttuurituotetta tuohon 60-luvun elokuvamusikaaliin. Vertaan silti.

Disneyn musikaaleilla on puolensa. Toisaalta ne saattavat olla muovisia ja sakon uhalla kaikkialla samanlaisia, mutta usein Disney on musikaaleissa jonkinlainen laadun tae. Niin nytkin. Puvut, lavasteet ja laulut on mietitty ihan ulkomailla asti.

Lontoossa lienee enemmän valinnanvaraa näyttelijöiden suhteen kuin Suomessa. Ainakin ensi-illassa tuntui siltä, että Kaupunginteatterin näyttelijöillä eivät hankalissa kohtauksissa aivan taidot riitä. Musikaalin huipennuksessa, nokikolarien tanssikohtauksessa, nähdään taitojen rajoille venymistä, väkinäisiä hymyjä ja askeleetkin taitavat olla vähän sinne päin.

Sitten pääasiallinen valituksen aihe: Emmi Kangas ei ole Julie Andrews. Sitä Tarkastaja ei saattanut unohtaa koko kolmituntisen esityksen aikana. Suomen oloissa Kangas toki on erittäin hyvä valinta ja hänen sopraanonsa soi lähes täsmälleen samalla tavalla kuin Andrewsin ääni. Mutta munaa Kankaassa ei ole. Maija Poppanen on paitsi lempeä, viisas ja hyväsydäminen, myös kipakka, hurja ja melko omahyväinen. Kangas löytää ilmaisuunsa vain kiltteyttä ja toisinaan välinpitämättömyyttä muiden huolille. Erittäin onnistuneet roolit puolestaan tekevät Tuukka Leppänen Perttuna ja Riitta Havukainen hirvittävänä noita-akka-Anttosena.

Mikko Koivusalon suomennos on onnistunut hyvin. Taika elää ainakin kielen tasolla, jos se nyt näyttämöllä joskus pääseekin tipahtamaan (siimassa roikkuvat leijat – ei erityisen taianomaista tai kekseliästä). Supercalifragilisticexpialidocious kylläkin kuulostaa paremmalta kuin suomennos superylipoppelistikexirallinmoista.

Lapset kannattaa ensin viedä nauttimaan Suomen laadukkaimmasta suomenkielisestä musikaalista ja näyttää elokuva vasta sitten. Kannattaa ostaa dvd:ita kaksin kappalein, kai nekin voi katsoa puhki.

Maija Poppanen Helsingin kaupunginteatterissa 25.2.2010 saakka.