En ole koskaan ymmärtänyt näitä ”eroamme ystävinä” –tyyppejä. Teennäistä ja luonnotonta. Yleensä nämä kehtaavat vielä oikein ylpeillä saavutuksellaan: ”Mepä käytiin Pentin kanssa Kiasmassa kahvilla. Me ollaan vähän kuin Hugh Grant ja Liz Hurley”. Yeah, right! Oikeasti sä yrität vongata Penaa takaisin. Todellinen eroaja ei halua nähdä eksänsä väsynyttä lärviä enää ikinä (elävänä).
Joskus eksään on kuitenkin pakko pitää yhteyttä. Surullista, mutta totta. Arto Leivon ja Tea Tauriaisen ”Exäni huutaa!” on kuvitettu proosarunokokoelma, joka valaisee romantiikankaipuisille tolloille, miten todella käy, kun eksä tunkeutuu arkipäivään.
Runon puhuja, säälittävän sympaattinen isihenkilö kertoo, kuinka parisuhdedraamaan vedetään kätevästi mukaan niin yhteinen lapsi, eksän alkoholistivanhemmat, kuin haiseva hengityskin. Ja jos suhteen aikana jokin aihe oli vielä pyhä, ei erossa tunneta siveyden rajoja. Kun kakka on löysää, ja pyllykarvatkin liian tuuheita, se täytynee kertoa eksälle...näköjään!
Moralisoimaton, puolueeton ”Exäni huutaa!” on jotenkin karmaisevaan hassua luettavaa. Ero, joka yleensä jakaa ihmiset kummankin osapuolen kannatusryhmiin, on osattu esittää niin, ettei teoksen kumpikaan päähenkilö saa suden tai lampaan viittaa.
Tai ehkä viitta laskeutuukin koko pariskuntajärjestelmän päälle: Miksi eksien keskustelu kuulostaa pelottavasti monen seurustelevan pariskunnan dialogille? Eikös rakastavaisten kieli pitäisi olla hiukan erilaista? Jospa kyseessä olisikin ovela nyksien herättely-yritys! Ehkei kaikkien pariskuntien tarvitekaan kuulostaa Justiinalle ja Puupäälle...
P.S. Kuulostaako kotonasi tälle?
” – vie roskat ulos, ne haisee tänne asti! exäni huutaa, / kun olen tietokoneella - - tiedän, että jos en tottele välittömästi exääni / ja vie roskia ulos, joudun jälleen kerran itse ulos./ haen keittiöstä roskat ja vien ne ulos. / – no niin roskat on viety ulos, sanon palatessani ulkoa. / – pitäisikö vielä kiittää siitä?! / exäni huutaa olohuoneen sohvalla. / tiedän, että kysymykseen on paras olla vastaamatta - - ” Leivo 2010:20
Kirjoitettaessa soi Jenni Vartiainen: Mä en haluu kuolla tänä yönä
21 kommenttia
Leccare
6.4.2010 17:14
Erota voi ystävinäkin. Miksi pitäisi vihata jotakuta, joka on ollut iso osa elämää? Negatiivinen asenne ystävinä eroamiseen kielii vain epäkypsästä asenteesta :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Ninzuli
6.4.2010 17:46
Yks mun rakkaimmista ystävistäni on mun ex. Jos ihminen on ihana, juttu luistaa hyvin ja yhdessä mukavaa, mutta parisuhde ei vain toimi, miksi sitä ei voisi muuntaa paremmanlaatuiseksi, platoniseksi ja vähemmän intensiiviseksi ihmissuhteeksi? Hyviä ystäviä ei ole kenelläkään liikaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pipboy81
6.4.2010 17:53
Tottakai kantsii erota ystävinä...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2010 20:06
Turkulaisena ketä:n (EIKU KUKA!) sanojana ihmettelen kovasti tuota haisee/maistuu jollekin. Asiat kun maistuvat/tuntuvat/näyttävät joltain.
Ei kuulosteta Pekka Puupäälle, vaan kuulostetaan Pekka Puupäältä. Kotona kuulostaa tältä, ei tälle.
Muuten olen hiukan samaa mieltä, mutta hiukan eri mieltä. Kiinnostiko?
Kiva ettet kirjoittanut enään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2010 21:01
Asiaa voi helposti testata näin:
Maito maistuu kissalle/maito maistuu kissalta.
Molemmat oikein, mutta merkitys muuttuu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Shivery
6.4.2010 21:02
Vastustan myös yleistä eksävihaa. Joskus saattaa ehkä ottaa aikansa ku asiat tasaantuu, mut kyllä ne hyvät ystävät ja tärkeät ihmiset jää :) Suhteen pituudella ja vakavuudella on (tietysti!) tähän omat vaikutuksensa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.4.2010 21:29
Exällä voi myös olla vielä tunteita ja osoittautua pahalaatuisen mustasukkaiseksi. Se tuskin ainakaan edistää eteenpäin pyrkimyksissä.
Hyvä että moni on onnistunut eroamaan ystävinä, mutta kolikolla on kaksi puolta.
Tuohon roskien viemiseen ja sohvalta huutamiseen täytyy todeta, että onpahan vässykkä roskakuski jos ei uskalla pistää samalla mitalla takaisin. Noin pienestä saa helposti pienen huvittavan toran aikaiseksi ja syyn sovintoseksiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 00:53
Suhteet solmitaan yhteisestä sopimuksesta, mutta ero tehdään useimmiten (ei aina) jomman kumman yksipuolisella päätöksellä, jolloin toinen osapuoli joutuu enemmän tai vähemmän pettymään. Tällaisessa tilanteessa kaverileikki on lähinnä sitä, että petetty osapuoli elättelee toiveita suhteen jatkumisesta.
Ystävyys on muutenkin asia, josta ei tarvitse erikseen sopia, ja joka ei kaipaa määrittelyä. Kaveruus syntyy luontevasti, jos yhteyttä pidetään molemminpuolisesti, tai sitten vain ajaudutaan erilleen. Jos on pakollisia, yhteisiä intressejä kuten työ tai lapset, voi exän kanssa yrittää tulla toimeen, muttei se ole sama asia kuin ystävyys.
Kauankohan ystävyys jatkuisi, jos Matti kävisi panemassa hiljattaisen exänsä Maijan useampaa kaveria, eikä edes tätä Maijalta peittelisi?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 07:11
Mun yksi hyvä ystävä ja luottohenkilö on entinen poikaystävä, mutta välissä oli kyllä monen vuoden viileä kausi. Minun piti toipua ensin, että osasin ottaa uuden asenteen tuohon mainioon mieheen.
Nyt kummallakin on takana parinkymmenen vuoden avioliitot ja erot ja lasten aikuistumiset ja muita suhteita, mutta kyllä se sydänten sympatia ja henkinen harmonia on sama kuin 70-luvullakin. Tämä tietenkin edellyttää, että mitään flirttiä tai iskemisyrityksiä tai erotiikkaa ei ole pelissä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 11:39
Se riippuu exästä, miten eroaa ja pitää yhteyttä jälkeenpäin. Minulla on yksi exä, joka kanssa olen edelleen kaveritasolla ja sitten on taas niitä, joita ei kiinnosta nähdä enää ikinä (vaikka ehkä heitä kiinnostaisi).
-Mies, 35v
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 11:57
Turhaan ei sanota että vanha suola janottaa. Epäilyttävää että pidetään kovin tiiviisti yhteyttä. Ei tartte missään vihoissa erota tai vaihtaa kadun puolta kun ex tulee vastaan, mutta 99% tapauksissa joissa ollaan läheisiä ystäviä on erittäin suuri riski siitä että "ystävyyden" rajat ylittyvät.
Ei siis tapahdu mitään 99% varmuudella vaan riski on äärimmäisen suuri. Ehkä 1% tapauksissa ei ole enää mitään riskiä, vaan tunteet on niin erilaistuneet romanttisesta->ystävyydeksi TAI ne ovat suhteen aikanakin sellaisia olleet. Sehän on kovin harvinaista se muutenkin (siis että suhde alkaisi ilman mitään kipinää).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 11:58
Näin siis silloin kun exät ovat jo uusissa suhteissa (tai heistä ainakin toinen.)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 12:47
Miksi sitä exää pitikään taas vihata?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 16:21
Riippuu ihan millaisessa suhteessa sitä on ollut että haluaako jäädä sellaisen kanssa ystäväksi jonka kanssa ei ole samalla aaltopituudella, tuskinpa ei.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.4.2010 16:33
^ Vaikka siksi, että seitsemän vuoden yhteiselon päättyessä eroon ei toinen enää pystynytkään pitämään lupaustaan ystävyydestä ja alkoi vaatia mahdottomia oman taloudellisen tilanteensa tasapainottamiseksi.
Kun en tähän suostunut oli tulos jäätävä hiljaisuus. Ei tietoa yhdessä vietetyistä vuosista tai keskinäisistä vitseistä - meitä ei enää ollut.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Karoliina Sallinen
8.4.2010 17:38
Hmmm..."ystävyys" tarkoittaa ainakin minulle todella erilaista suhdetta kuin "kaveruus". Ystävyys on syvempää, ja siksi myös vaikemmin toteutettavissa.
Aika usein suhteet tosiaan loppuvat myrksyyn, ja niin oikeasti pitääkin. Eikö asiat, ylipäätään, ole helpompi siirtää historiaan, kun on saanut itsensä riuhtaistua oikein kunnolla? Tämän syyn takiahan ihmisillä on uhmaiät ja murrosiän kuohutkin...
Eksiensä ystävät: Mitä etuja tällaisessa ystävyydssä oikein on? Siis verrattuna muihin ystävyyssuhteisiin? Ja tämä mielenkiinnosta :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.4.2010 17:57
^ Tarvitseeko ystävyyssuhteessa exään olla jotain "etuja" oikeuttamaan ko. ystävyyttä?
Vastaa kommenttiinItse olen erittäin hyvä ystävä ensimmäisen pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa, hän tuntee minut lähes yhtä hyvin kuin omat sisarukseni, ja kuuluu kaveriporukkaan. Mitään erikoisempia tuntemuksia ei ystävyyteemme liity, hän on vain niin hyvä tyyppi että tuntuisi omituiselta jos hän ei olisi lainkaan elämässäni. Pariin vuoteen eromme jälkeen emme olleet lainkaan yhteyksissä molempien nuollessa haavojaan, mutta nykyisin hän on tärkeimpiä ystäviäni ja arvostan hänen mielipiteitään. Molemmilla on omat parisuhdekuviot, emmekä tunne toisiimme vetoa. Maku muuttuu.
Ystävyyssuhde exän kanssa lienee vähän intiimimpi (ainakin näin miehelle) kuin muut ystävyysuhteet. En pidä tätä ko. naista enää "exänäni", vaan ystävänäni. Hänen kanssaan voi jutella aiheista joista en välttämättä miesporukassa lähtisi avautumaan. Ehkä tämä "terapeuttinen" osa sitten kuuluu niihin exän kanssa kaveeraamisen etuihin? :D
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
9.4.2010 10:17
^
ehkä kuulut siis siihen 1% jolle on täysin mahdollista että romanttinen suhde muuttuu pelkäksi ystävyydeksi
veikkaan kuitenkin lisäksi, että teillä oli melko onneton seksielämä eikä alunperinkään mitään kovin kiihkeitä tunteita toisiinne. tai ehkä te vaan olette niin waspeja.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
shiwan8
11.4.2010 23:05
Ääripäät ovat perseestä, aina, poikkeuksetta. Jos on niin lapsellinen, että alkaa kiukuttelemaan jollekin vain koska sattuu olemaan yhteistä menneisyyttä, niin onhan se aika noloa. Samalla voi olla aika vaikea myydä uudelle kumppanille ideaa parhaasta kaverista, joka on myös ex ja jonka kanssa kaikki asiat käydään läpi.
Aikuiset ihmiset käsittelevät asioita asiallisesti. Lapset hakevat riitaa. Tässä iässä ei jaksa enää mitään ylimääräistä paskaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.4.2010 17:12
Mitenköhän eksän kanssa voi olla ystävä, jos vuosien seurustelun tuloksena itse kuvittelee pian astuvansa alttarille ja toinen tiputtaa pommin toisesta naisesta? Jos ei tätä ole itse kokenut, ei vihan määrää voi ymmärtää. Kannatin minäkin ennen ystävinä eroamista sekä tyynen viileää ja professionaalia suhtautumista kaikkeen, mitä eteen tulee. Kun ote itsestä herpaantuu, niin se on menoa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.4.2010 01:48
Ei exien kanssa voi olla ystävinä.
Itse yritin ja tahdoin olla ystävä näiden kahden ihmisen kanssa, mutta kun lopulta huomasin olevani vain "ystävä" ja/tai pelkkä numero heille facebookissa, niin poistin heidät - kokonaan elämästäni - eli "facebookista".
Itse olisin voinut olla ystävä jonka kanssa vetää soppaa ja jonka kanssa puhua kaikesta. (Itseasiassa tätä hekin halusivat, tai siitä oli juttua jo vuosia sitten - viimeksi pari viikkoa sitten) Mutta kun exä ihan kaverinakin tekee ohareita tämän tästä, niin ei sille näennäiselle ystävyydelle, tai oikeastaan millekään voi antaa minkäänlaista arvoa.
No mutta suhteen aikana havaittu rehellisyys on yhtä validi eron jälkeenkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin