Nord
Elokuva
Ohjaus: Rune Denstad Langlo
Käsikirjoitus: Erlend Loe
Pääosassa: Anders Baasmo Christiansen
Kolmikymppisellä Jomarilla menee kehnosti. Työ hiihtokeskuksessa on helvettiä, kämppä kauhea, tyttöystävä karkasi parhaan kaverin matkaan ja psykologilla pitää ravata kun ei ole kaikki inkkarit kanootissa.
Naisenryöstäjäystävä tulee käymään. Jomar vetää turpaan ja saa sen jälkeen kuulla, että hänellä on poika. Jomar ottaa moottorikelkan, reseptilääkkeet ja kanisterin pirtua ja lähtee ajamaan 900 kilometrin matkaa pohjoiseen poikansa luo.
Erlend Loen käsikirjoittamana alkoholismi, tuhopoltto, lumisokeus, psykologille valehtelu ja menetetty ura huippu-urheilijana ovat hirveän hauskoja asioita. Tai ehkä hirveitä ja hauskoja. Elokuva hiveli tarkastajan suomalaisuutta – Jomar voisi hyvin olla Pertti. Parhaaseen kaurismäkeläiseen tyyliin hahmot ovat luusereita, joita kuvataan karulla lämmöllä.
Aluksi tuntuu siltä, että Nord puhuttelisi aiheiltaan ja tervanmustalta huumoriltaan lähinnä pohjoisen asukkeja. Nord näyttäisi kuitenkin kahmivan palkintoja mille festarille se ikinä lähetetäänkään. Ensimmäisenä polvilleen putosi Berliini.
Tarkastaja vaatii: katso tämä leffa. Bonuksena elokuvahistorian hauskin itsemurhakohtaus.
4 kommenttia
Anonyymi
8.9.2009 20:26
On muuten pirun paljon suomalaisempi elokuva tää kun mikään mitä Suomessa tehään...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
9.9.2009 13:16
Voittaa varmasti Rakkautta ja Anarkiaa-festivaalin Finnkinon palkinnon ja luultavasti myös Pohjoismaiden kulttuurineuvoston elokuvapalkinnon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
11.9.2009 15:35
Minkälainen on maailman hauskin itsemurhakohtaus? Pitää varmaan katsoa sen vuoksi.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2009 15:55
Haluaisin sanoa itsetuhoisen masennuspotilaan omaisena, että elokuva, jossa nauretaan sairaille, ei todellakaan ole hauska. Mielenterveysongelmat eivät ole viihdettä vaan vakava asia. Ilmeisesti Tarkastajalla ei ole masentuneita läheisiä. Itsemurha on aina traaginen ja surullinen asia, eikä siinä pitäisi olla mitään nauramista. Joka päivä töistä tullessani odotan näkeväni läheiseni hirttäytyneenä tai yliannostuksen ottaneena. Ei paljon naurata.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin