Viidakkokirja
Teatteri
Ohjaus: Jukka Rantanen
Sovitus: Alexander Mørk-Eidem
Pääosissa: Marja Salo, Jani Karvinen, Juhani Laitala
Kansallisteatterin Viidakkokirja on siirretty Intian metsistä synkkään tulevaisuuteen, jossa Helsinki on post-apokalyptinen viidakko. Rautatieaseman raunioilla eläinlajit ja alakulttuurit taistelevat selviytymisestään. Vastakkain ovat rokkari-sudet, tiikeri Shere Khanin skinijengi, pissisapinat, pyton-ninjat ja Baloo-karhun ja Bagheera-pantterin muodostama homopariskunta. Kaiken keskellä etsii itseään ihmislapsi Mowgli.
Norjalaisen Alexander Mørk-Eidem on sovittanut Kiplingin saduista Mad Max –version, jonka Kansallisteatteri toteuttaa aika kankeasti. Kansallisen näyttelijäkaarti ei oikein taivu villieläimiksi. Ville Keskilä on skinijohtajana munaton (Lisää vihaa! Lisää halveksuntaa! Jos laulat punkkia, tähtää Sid Viciousiin, älä Lauri Tähkään!). Katariina Kaitue on ihana nainen, mutta katanassa ja keltaisessa Kill Bill –haalarissa häntä ei pidä tyylikkäänä pahinkaan budoidiootti. Susilauma ei saa itsestään irti vanhojen rokkarien särmää ja Mowgli kimittää ja lässyttää niin, että sietäisi viidakon lakien mukaan turpiinsa.
Huippuroolit puolestaan vetävät Juhani Laitala, joka on Baloona karhu sanan kaikissa merkityksissä (http://en.wikipedia.org/wiki/Bear_%28gay_culture%29). Karhun puoliso, Jani Karvisen kaksimetrinen drag-pantteri, on yhtä aikaa herkkä ja helvetin pelottava. Parasta näytelmässä ovat animehirvitykset, kammottavasti kikattavat Emilia Sinisalon ja Anna Paavilaisen nylonbeat-apinat.
Ihmiset ovat viidakon yllä pörräävä helikopteri ja sinne tänne aseisiinsa tukeutuva säälittävä joukkio, joka ei selviä viidakossa päivääkään. Ihmiset ovat haudanneet kalleimman aarteensa – hyödyttömät kultaharkot – syvälle metrokäytäviin ja asettaneet vartioon valkoisen kobran. Tekemällä valkoisesta miehestä verenhimoisen typeryksen näytelmä sanoutuu irti Kiplingin perinnöstä. Kipling kun oli rasisti, imperialisti ja vanhemmiten erittäin iljettävä mies.
11 kommenttia
Anonyymi
15.9.2009 20:53
Uuh, karhuja. Täytyy katsoa näytelmä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.9.2009 22:31
No ei toi mielenkiinnottomalta missään nimessä kuulosta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
15.9.2009 23:43
Onneksi Kiplingin teoksesta saadaan aikuisten versio. Disneyn versio on vesittänyt sinänsä hyvän sadun. utkin Wikipedia-linkkiä ja aion mennä katsomaan näytelmän, vaikka karhut vähän pelottavatkin... Iiks! En koskaan ajattele enää karhuista niin kuin ennen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2009 09:20
Ilmeisesti homopariskunnat ovat nyt teatteritaiteessa päivän sana. Toivottavasti homot ovat vihdoinkin jotain muuta kuin vain naurattavia sivuhahmoja. Hyvä on se, että yhden kiintiöhomon sijaan nähdään pariskuntia. Tässä esityksessä ilmeisesti käsitellään onnistuneesti aihetta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2009 09:58
Pitkään ajattelin että Valkoisen Miehen Taakka oli vitsi tai ironiaa, mutta se olikin kirjoitettu tosissaan. Ihmettelempä miksi Kansallisteatteri on ottanut Kiplingin teoksen ohjelmistoon. Eikö siellä tiedetä? Eihän Hitlerinkään kirjaa otettaisi ohjelmistoon vaikka se olisi miten hyvä.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2009 10:19
Eivätköhän kaikki englantilaiset olleet 1800-1900-lukujen vaihteessa rasisteja ja imperialisteja. Miksi se olisi Kiplingin kohdalla suurempi synti kuin muiden kohdalla? Jos imperialistit siivottaisiin pois ohjelmistosta, ei olisi paljon katsottavaa. Kaikki pitäisi sensuroida Oidipuksesta lähtien.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
tikkakirsi
16.9.2009 12:30
mielenkiintoista palautetta..
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2009 15:48
Alempi kuva on upea!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
16.9.2009 15:57
Onko pääosassa lapsi vai koulutettu näyttelijä? Kuvasta ei saa selvää.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.9.2009 11:08
Näyttelijä se on. Marja Salo, vähän alle 30-vuotias.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
24.9.2009 17:41
Mørk-Eidem taisi luoda tämän esityksen Tukholman Stadsteaternia varten, viime tai toissa vuonna ja mun hytinäni on ettei näyttelijäkaarti ollut siellä ihan yhtä valkoinen… :D
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin