Marsu sanoo: älä jätä kouluja kesken!

G-force
Elokuva

Ohjaus: Hoyt Yeatman
Käsikirjoitus: Marianne Wibberley, Cormac Wibberley
Pääosissa: (ääninä) Nicolas Cage, Penélope Cruz, Sam Rockwell, Jon Favreau, Steve Buscemi

Tiedättehän seikkailuactionin tyypillisen hahmokartan: on valkoinen mies (johtaja), musta mies (ase-ekspertti, joka tykkää autoista ja musiikista), kaunis nainen (vanhoissa elokuvissa puolustuskyvytön, 80-luvun jälkeen tehdyissä elokuvissa pätsky mimmi, joka hoitaa homman silloin kun miehet eivät pysty) ja comick side kick (nörä läski tai törppö). Vaikka G-forcen päähenkilöt ovat marsuja, paletti on sama.

G-force on kolmesta marsusta, yhdestä myyrästä (okei okei, tähtikuonokontiaisesta) ja kärpäsestä muodostettu erikoisagenttiryhmä, jonka täytyy pelastaa maailma kun ihmiset eivät siihen pysty. Lapset rakastivat stooria, jossa pienet rökittävät isoja 6-0. Ottaen huomioon millaista aivojensulatussontaa lapsille on teattereissa tarjolla, on tämä pätkä melko aikuisystävällinen. Tarkastaja jopa hörähteli, joskin eri kohdissa kuin skidit.

Toisin kuin moni lastenelokuva, G-force ottaa kantaa muutamaan aikuisiakin kiinnostavaan asiaan. Se argumentoi turkistarhausta ja eläinkokeita vastaan. Ihmisten elektronista valvontaa vastaan sanotaan voimallinen sana. Leffa toteaa, että elämässä menestyäkseen ei tarvita hienoa syntyperää vaan koulutusta (marsut luulevat olevansa geenimanipuloituja superyksilöitä, mutta paljastuu, että he ovatkin tavismarsuja ja pystyvät huimiin erikoisagenttitehtäviin ainoastaan koulutuksensa ansiosta). (Käytinkö piirretyistä marsuista juuri pronominia ”he”?). Ja tietenkin ne klassiset, pieniä ei saa kiusata ja koolla ei ole väliä.

Ensi-ilta 11.9.