Perseet penkkiin

10+10, Maija Vilkkumaan juhlakiertue
Musiikki

Harva kolmivitonen viettää 20-vuotistaiteilijajuhlaa. Maija Vilkkumaalla on siis syytä juhlia, ja sen hän tekeekin kahdeksan keikan juhlakiertueellaan. Tarkastaja seurasi kiertueen avauskeikkaa Huvilateltassa.

Huvilateltta vastustaa aktiivisesti kaikenlaisia meininkejä. Lavan eteen mahtuu rokkaamaan noin kaksi ihmistä ja pitkien penkkien kutsua on monen pyllyn mahdoton vastustaa. Konsertin väliajalla (!) tarjoillut meze-valikoimat, juustokakut ja kivat pikku sormipalat eivät huou rock-uskottavuutta. Epäedullisista olosuhteista huolimatta Maija rokkasi.

Konsertin aloitti Maijan ensimmäinen bändi, vuosina 1990-1995 vaikuttanut Tarharyhmä. Avausbiisi Soitetaan kovaa lähti, no, kovaa, mutta yleisön sitkeästi kieltäytyessä riehumasta tunnelma laski. Vilkkumaan ikätovereista ja viisikymppisistä muodostunut kuulijakunta hymyili hyväksyvästi: ai kun ne on söpöjä kun ne vähän remuaa vanhojen aikojen muistoksi. Tarharyhmän musiikkia ei ole tarkoitettu kermapersekatsojille, vaan se on parasta klubeilla, mielellään kiljutonkan kanssa nautittuna. Keikan puolivälissä tarkastajan suosikki, loistava Isa-Eerika Lehto (laulu, akustinen kitara) päätti että perkele, mehän pidetään hauskaa vaikka yleisö kaivaakin nenää ja lukee Hesaria (todistin molempia). Kymmenen vuoden keikkatauon tuoma jäykkyys karisi ja loppukeikka rokattiin hurmiossa. Eppu Kosonen oli perinyt rumpalin paikan Nöksyltä ja Johanna Haapiaiselta – hyvin se soitti, mutta tarkastajan silmissä ei iso mies kyllä korvaa pientä tyttöä. Minna Haapkylä (basso) piteli aluksi soitintaan kuin se olisi kymmenen litran sanko nitroglyseriinia, mutta rentoutui loppukeikasta ja irrotteli muiden mukana. Maija itse keskittyi tuttuun tarhistapaan pitämään kivaa ja soittamaan kovaa, ei stressaamaan joka nuotin osumisesta kohdalleen. Täältä ne tiktakit ja pmmp:t ponnistavat.

Toisena esiintynyt kahdeksan hengen Hunajamelonit soittaa käännöshittejä ja pukeutuu hassuihin vaatteisiin, mikä toimii hyvin firman pikkujouluissa. Lavalla oli meininkiä ja naiset selvästi pitivät hauskaa, mutta yleisössä tunnelma oli myötähäpeilevä. Maija itsekin vetäytyi kiipparin taakse ensimmäisen biisin jälkeen, vaikka eläköityikin Meloneista laulajan pestistä.

Pikkusuolaisten jälkeen Maija palasi nykyisine bändeineen. Keikoilla on totuttu kuulemaan biiseistä raskaampia versioita, niin onneksi nytkin. Setin aloittanut Satumaa-tango ei nostanut perseitä penkistä, ei myöskään Ei-hitin ihana herkistelyversio. Hittejä olisi voinut sovittaa uuteen uskoon useammankin, jokainen alle 50-vuotias suomalainen kun tuntee ne jo oikein- ja väärinpäin.
Mukaan oli valikoitunut pari biisiä, jotka ovat ilmeisesti Maijalle henkilökohtaisesti tärkeitä, mutta eivät missään tapauksessa tuotannon parhaimmistoa (kuten Ei susta huomaa). Ymmärrettävää, mutta vain 14 kappaletta sisältäneeseen settiin olisi toki voinut valikoida vain tosi hyviä biisejä.
Ingalsin Laura teki tehtävänsä ja sitä seurannut hittikimara (mm. Tähti, Kesä, Kristiina) sai teltan viimein tanssimaan. Setä pudotti huomaamattaan Hesarinsa ja tanssi se muusiksi.

www.maijavilkkumaa.net

11.09. Jyväskylä Paviljonki
12.09. Tampere, Tampere-talo
18.09. Kuopio, Musiikkikeskus
19.09. Lahti, Sibeliustalo
25.09. Hämeenlinna, Verkatehdas
26.09. Turku, Caribia
30.09. Helsinki Savoy