Prostituutioturistit

Entinen prostituoitu Mariska Majoor perusti vuonna 1994 Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueelle paikan nimeltä The Prostitution Information Center. Keskuksen tarkoitus on tarjota tietoa prostituutiosta. Tervetulleita ovat prostituoidut ja heidän asiakkaansa, mutta eritoten turistit ja muut seksityöstä kiinnostuneet, jotka haluavat esittää kysymyksiä. Joka lauantai Majoor vetää alueella tunnin mittaisen tutustumiskierroksen, jonka aikana hän kertoo alueen historiasta, toimintatavoista, käytännöistä ja prostituoitujen työstä. Kierroksille osallistuu kuulemma paljon suomalaisturisteja, ja sinne suuntasin minäkin viime lauantaina.

Kierros alkaa Prostitution Information Centeriltä, joka sijaitsee Amsterdamin vanhan kirkon kupeessa keskellä punaisten lyhtyjen aluetta. Niille, jotka eivät ole siellä käyneet, tiedoksi: homma toimii siten, että prostituoidut vuokraavat itselleen työtilan 8-12 tunniksi. Työtiloja on tällä De Wallenin alueella noin 300. Työtila koostuu näyteikkunasta sekä sen takana olevasta pienestä huoneesta, jossa on sänky ja mahdollisesti pari muuta kalustetta. Prostituoidut seisovat näyteikkunoissa, yleensä erittäin vähissä vaatteissa, ja odottavat asiakkaita. Jos asiakas osoittaa kiinnostusta ja prostituoitu hyväksyy, hän avaa näyteikkunan vieressä olevan oven (jonka saa auki vain sisäpuolelta) ja kertoo hintansa. Jos hinnasta päästään yhteisymmärrykseen, siirrytään näyteikkunan taakse pieneen huoneeseen harrastamaan seksiä.

Kierrokselle osallistuu kaksi pariskuntaa sekä muutama naiskaveriporukka. Suurin osa punaisten lyhtyjen alueen vastaantulijoista on yksittäisiä miehiä ja miesporukoita, mutta infokierroksella heitä ei syystä tai toisesta tapaa.
Majoor aloittaa kierroksen istuttamalla yhden kierroksen osallistujista infokeskuksen ikkunaan. Hän sytyttää punaisen valon ja antaa kierroksen osallistujien seurata, miltä homma näyttää prostituoidun näkökulmasta. Se on todella opettavainen näky. Jokainen ohikulkija tuijottaa omalla tavallaan: osa häpeillen, osa halveksuen, jotkut uteliaasti, jotkut itsevarmoina pelimiehinä, muutamat mielipuolisen riettaasti. Ja nyt istutaan vielä vaatteet päällä! Ikkunassa istuminen on uskomattoman avartavaa. Ihmisluonnosta oppii varsin paljon viidessä minuutissa. Sitä voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
(Majoor järjestää myös erillisiä ikkunassaistumis-workshoppeja, joissa istutaan vähissä vaatteissa ja jotka kuulemma voimauttavat naisia. En kyllä ihan tiedä, miten. Pari päivää sitten ikkunassa oli istunut nainen, jonka tytär oli ostanut tälle ikkunassaistumissession äitienpäivälahjaksi. Aviomies oli lahjoittanut paljastavat hepenet.)

Samalla Majoor kertoo alueen historiasta ja seksibisneksestä tänään. Hän itse aloitti seksityön 16-vuotiaana ja jatkoi sitä 21-vuotiaaksi. Hän kertoi aloittaneensa, koska tarvitsi rahaa ostaakseen koiran. Koira oli kallis. Hän tutustui sattumalta prostituoituun, kuunteli tämän kertomuksia työstä ja päätti tienata taskurahat seksillä. Majoor lopetti, koska työ alkoi käydä ahdistavaksi, ja perusti infokeskuksen.

Kierros jatkuu tutustumisella De Wallenin eri osiin. Naisen markkina-arvo käy nopeasti selväksi: kalleimmalla alueella (taksa 50 euroa per 15 minuuttia) työskentelevät nuoret, hoikat, vaaleat slaavit. Halvimmalla alueella (25-35 euroa per 15 minuuuttia) mustaihoiset, ylipainoiset ja vanhemmat naiset. Majoor osoittelee toimistoja, joista käsin ikkunoita vuokrataan. Hän kiinnittää huomion jokaisen ikkunan yläpuolella olevaan turvavaloon ja sireeneihin, jotka alkavat pitää metakkaa jos prostituoitu painaa sisällä turvanappia. Hän kertoo olevansa huolissaan siitä, että Amsterdam on painostanut kaikkein suurimman ja hyvämaineisimman ikkunanvuokraajan lopettamaan toimintansa – alueen asuntojen arvoa halutaan nostaa vähentämällä ikkunoita, mutta toistaiseksi se ei ole onnistunut. Majoor on sitä mieltä, että ikkunoissa työskentelevät prostituoidut ovat kaikkein parhaassa asemassa, sillä he saavat itse määrätä hintansa, työaikansa ja -tapansa. Hänen mielestään näitä naisia ei saisi ajatella uhreina, vaan voimakkaina naisina, jotka ovat ottaneet elämänsä omiin käsiinsä. Toki monet heistä, eritoten Aasiasta saapuneet perheenäidit, ovat olosuhteiden uhreja, Majoor myöntää.

Majoorin kierros on ihana, koska sen aikana voi kysyä mitä tahansa.
Onko työtiloissa ilmastointi kesien varalle? (On.)
Kuinka suuri osa seksityöläisistä on paikallisia? (Noin viisi prosenttia.)
Mikä on ikäraja? (18 myynnille, 16 ostolle.)
Miten prostituoituja pitäisi katsoa kun kävelee ohi? (Hymyile nopeasti. Ei saa tuijottaa jos ei aio tehdä kauppaa, eikä missään tapauksessa valokuvata.)
Kauanko seksi yleensä kestää? (Useimmat laukeavat 3-4 minuutissa.)
Vaihdetaanko lakanat asiakkaiden välissä? (Ei.)
Yrittävätkö asiakkaat tinkiä hinnasta? (Kyllä, erityisesti kiinalaiset ja turkkilaiset.)
Onko miesprostituoituja? (Harvoja, ja he työskentelevät escort-palveluissa, eivät ikkunoissa.)
Onko käsityksesi miehistä muuttunut työsi takia? (On, huonompaan.)
Toivoisitko, että tyttäresi valitsee saman uran? (En missään nimessä.)
(Majoor vastasi myös moniin muihin kysymyksiin. Jos teille tulee mieleen jokin kysymys, kirjoittakaa se tuohon kommenttiosioon. Saatatte saada vastauksen.)

Kun osutte Amsterdamiin, osallistukaa ehdottomasti Majoorin kierrokselle. Lukekaa myös Majoorin kirjoittama kirja [URL=http://docs.google.com/viewer?a=v&q=cache:aIySyJnn1JQJ:www.pic-amsterdam.com/pdf/Binnenwerk-E-Prostitutie.pdf+majoor+%22When+sex+becomes+work%22&hl=fi&gl=fi&pid=bl&srcid=ADGEEShz-S476PA_qocHMHLBD4AEiD5RUFSYS_fvor0qt70qfe98AhuZEz6FDaMJ9WL0V8R5smttX7hCSBuqma-ScZhP4WokRLhtb6aD4ZlzDlRQEHRMgQZ4K8SRbyU9jv6RefbgE2wE&sig=AHIEtbQyJGtmg1p63zYUcH2RKP47Ps-wQg]When Sex Becomes Work[/URL], joka on opas prostituoiduksi aikoville, mutta erittäin kiehtova teos myös niille, jotka eivät suunnittele uraa seksityöläisenä. Kirjasta selviää esimerkiksi se, miten seksityöläinen laskee arvonlisäveron palveluistaan.