Jos 13-vuotias flanellipaitapoika maalaisi kuviksentunnilla samanlaisia teoksia, jollaisia [B]Pilvari Pirtola[/B] esittelee [URL=http://painters.fi/tmgalleria/nayttelyt2010/pirtola.html]tm-galleriassa[/URL], hänet lähetettäisiin terkkarille keskustelemaan siitä, hakkaako isi, kiusaako kaverit, kuunteletko metallimusiikkia ja meinaatkos ammuskella luokkatovereitasi.
Esillä on valtava määrä teoksia. 150:ssä niin väreiltään kuin poliittiselta sanomaltaankin punamustassa maalauksessa yhteiskunta on vankila, josta ulospääsy tapahtuu välkivallan kautta. Anarkismin musta lippu on nostettu salkoon, kolmiopäiset tikku-ukot vihaavat, huutavat ja kuolevat. Jotkin maalaukset sisältävät vain kankaalle kirjoitetun iskulauseen. Osa teoksista, mielestäni paras osa, on abstrakteja vihanpurkauksia.
Pirtolan maalaukset ovat ehdottomia, niissä maailma on mustavalkoinen ja ihmisen on valittava, ollako aktivistien vai korporaatioiden puolella. Lämpöä, (itse)ironiaa tai huumoria niihin ei mahdu. Vallankumouksen kanssa ei pelleillä, punamustat ottavat itsensä ihan helvetin vakavasti. Ja hyvä niin, maailmassa ei olla tehty yhtään itseironista vallankumousta.
Onkin tylsää, että Pirtola on valinnut julistuksen kieleksi englannin. Kieli syö teoksilta voimaa ja maalauksiin sisältyvistä iskulauseista tulee tylppiä kliseitä. ”Burn all that is not ours” – yhdysvaltalaisen kevytpunkbändin pienemmän hitin kertosäe. ”When did we lost our way?” – kansantajuisen vasemmistolaisen brittiekonomistin lamaa käsittelevän kirjan neljäs luku. ”Why don’t you fight? It’s your life after all” – teksti t-paidassa, ihan siinä Che Guevaran pärstän vieressä. Kun kerran ollaan tosissaan, miksi vesittää sanoma englannilla? Kyllä suomessa on sentään enemmän munaa. ”Polta kaikki vieras.”
Teokset heijastavat taiteilijan poliittisia näkemyksiä, mutta myös harrastuksia ja mieltymyksiä. Teos, jossa Pikachu-ilmapallo on saanut päälleen verta ja mutaa, tuo mieleen White Wolf -roolipelikustantamon luoman synkän rinnakkaistodellisuuden. Ja onko taiteilijan käyttämä nimimerkki Nosfe peruja Vampire-larppien ajoilta?
Tärkein innoittaja on kuitenkin musiikki. Noise, tuo ihana mutta harmillisen aliarvostettu musiikkigenre, on Pirtolan teoksissa saanut kuvallisen muodon. Pirtola on tuottelias taiteilija, jonka video-, performanssi ja installaatioteoksia yhdistävät poliittisuus ja, no, noise. Erityisasema noisella on demoskenessä 90-luvun alusta pyörineen Pirtolan videoissa, tähän tapaan:
Taidegallerian kunnioittava hiljaisuus ei tee oikeutta teoksille. Taustalla saisi pauhata ruotsalainen harsh noise, miksei välillä myös kotimainen punk. Maalauksia katsellessa alkoi päässä soida Aivolävistyksen biisi [I]Mistä on pienet fasistit tehty?[/I].
The Black Flag Hoisted Taidemaalariliiton TM-galleriassa, Yrjönkatu 11 F, 15.8. saakka.
