Kirjoista on tehty monenlaisia listauksia:myydyimmät, lainatuimmat, painetuimmat, käännetyimmät...Miksi kukaan ei ole tehnyt kyselyä siitä, mitä kirjoja ihmiset eivät jaksa lukea loppuun? Olisihan se mielenkiintoista tietää, kuka kirjailija saa pokaalin siitä, ettei monikaan lukija tavoita tekstin loppuratkaisua.
Olin ennen sitä mieltä, että jos kirja tökkii, ei sitä kuulu lukea loppuun. Lukeminenhan on omaa viihdykettä, eikä martyyrimaisesta uhrautumisesta Volter Kilven parissa kukaan saa palkintoa. Mutta sitten tapahtui jotain...
Minun täytyi lukea yliopiston pääsykokeisiin Riku Korhosen ”Kahden ja yhden yön tarinoita”. Inhosin kirjaa aluksi. Viskasin sen vihoissani monta kertaa olohuoneen nurkkaan, ja kirosin kirjavalintaa. Pääsykoepaine pakotti minut kuitenkin aina uudelleen kirjan pariin, ja lopulta tapahtui odottamaton – minä rakastuin entiseen inhokkiini. Niinkin paljon, että neljä vuotta pääsykokeiden jälkeen olin tehnyt samaisesta opuksesta graduni.
Mitä tästä opimme? Ehkä sen, että kirjoissa pätee joskus samat lainalaisuudet kuin rakkaudessakin. Ei pidä tuomita näkemäänsä heti, tutustuminen ja oikean rytmin löytäminen vie joskus aikaa. Ei siis kannata keskeyttää hommaa liian aikaisin, muuten rakkaus voi mennä ohi liian aikaisin.
Ja nyt siihen listaan: Mitkä keskeytykset laittaisitte omalle listallenne? Tässä omani:
1) Reijo Mäki: Hard Luck Cafe
2) Sofi Oksanen: Puhdistus (Ei vaan uponnut minuun, muut Oksasen kirjat kyllä)
3) Kjell Westö: Missä kuljimme kerran (Kokeiltu niin äänikirjana kuin perusversionakin)
10 kommenttia
Anonyymi
19.5.2010 19:21
Herkästi kesken jäävien kirjojen tunnetuin klassikko lienee James Joycen Odysseus. Käsittääkseni jossain myydään paitoja opuksesta selviytyneille. Itse sain tarpeekseni teoksen taiteellisuudesta ja vertauskuvallisuudesta sivuun sata mennessä. Toisella sijalla omalla kohdallani on Fedor Dostojevskin Rikos ja rangaistus. En ole koskaan ollut venäläisten klassikoiden ystävä, mutta muut olen sentään saanut luettua loppuun.
Hassua muuten, että kaksi suosikkikirjaani ovat päätyneet listallesi (numerot 2 ja 3).
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.5.2010 20:36
Keskeytettynä:
Vastaa kommenttiin1. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
2. Comedy Writing secrets
3. Stephen King: Pet Cemetary (liian jännittävä)
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
20.5.2010 08:01
Dan Brown: Da Vinci-koodi. Sain tämän sukulaiselta joululahjaksi, ja olihan sitä pakko yrittää lukea. Kestin noin 200 sivua ja sen jälkeen oli pakko tarkistaa viimeisiltä sivuilta että onko tarina todellakin niin lattea. Ja olihan se. Hyi hitto mitä roskaa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
20.5.2010 12:58
Miks otsikko on aina ns lupaava näissä ja itse teksti silkkaa paskaa?!!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Antti
20.5.2010 13:28
Sadan vuoden yksinäisyys. Hienosti alkuun lähtenyt jonkin netistä löytyneen TOP100-listan läpikäyminen pysähtyi maagiseen realismiin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Dia
21.5.2010 20:53
Kerrankin mokkerin kanssa sama mieltä. Petyin sisältöön.
"kirjoissa pätee joskus samat lainalaisuudet kuin rakkaudessakin. Ei pidä tuomita näkemäänsä heti, tutustuminen ja oikean rytmin löytäminen vie joskus aikaa. Ei siis kannata keskeyttää hommaa liian aikaisin, muuten rakkaus voi mennä ohi liian aikaisin."
Gimme a brake or I just won't stop! Rakkaus on kemiallinen raktio, ei se vuosien ajan hakemalla tai väkisin synny.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
22.5.2010 12:18
Taitaa kullkaa olla niin että ainoastaan naisten pitää rakastua ensinäkemältä tajunnan räjäyttävään mieheen voidakseen edes myöntää pitävänsä tästä, saati sitten jotain vakavampaa. Ukoilla on käsittääkseni aika harvoin tällaisia kaikkimulleheti-mallisia vaatimuksia tunteiltaan.
Diablessen olisi hyvä muistaa, että sen kemiallisen reaktion voi kieltää itseltään päättämällä, että toisessa on jotain perustavanlaatuista vikaa, kuten vaikka väärän väristä mascaraa tai väärän merkkiset farkut. Jos antaa itsensä tutustua ihmiseen, se rakkaus voi ja nimenomaan yleensä tällaisen ratkaisun jälkeen syntyy jos on syntyäkseen.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.5.2010 12:11
Hassua miten meidät on rakennettu eri tavoin. Mulle on käynyt päinvastoin, nimenomaan nuorena ajattelin että kirja on vaan pakko lukea loppuun, oli paska tai ei. Oli vähän pelottavaa tarttua uuteen teokseen...Silloin luin juuri ton Odysseuksen, jonka lukeminen oli pakahduttavan kamalaa, vaadin itseltäni pari sivua joka päivä. Oikeasti kirja kandee lukea äkkiä, muttei sitä p-kirjaa.
Aikuisena tajusin et kirjoja paljon elämä lyhyt ja nyt pikaluen 15 sivua ja jos ei mikään hetkauta ni kirja nurkkaan ja seuraava peliin.
Puhdistus on veretseisauttava mukaansatempaava traaginen kirjallisen ilmaisun mestariteos ja mielenkiintoinen tarina naapurikansasta. Kun naapurissa on kidutettu ihmisiä on täällä vaan mietitty lavatansseja. Kyllä sellainen tarina laittaa miettimään.
Mut palatkaa ihmeessä Dan Brownienne pariin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
26.5.2010 12:28
Lisäys edelliseen. Juha Itkonen on niin yliarvostettu. Menis kirjastoon töihin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
3.6.2010 10:35
Teemun taikaluistimet
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin