Rakkauskirje Till Lindemannille

Rammstein Hartwall-areenalla 22.2.
Musiikki

Rakas Till,

eilen sinä katsoit minua suoraan silmiin. Olen kaivannut sitä, sillä meillä oli katsekontakti viimeksi vuonna 2001. Eilen seisoin eturivin keskiosassa ja huomasin, että rakastan sinua yhtä palavasti kuin kymmenen vuotta sitten.

Me tapasimme ensi kertaa vuonna 2001, kun saavuit luokseni Jäähalliin. Kohtaamisemme oli tulinen, kulmakarvani kärähtivät ja silmälasini sulivat, mutta kuumotus kasvoillani ei johtunut vain väärin mitoitetusta pyrotekniikasta.

Ennen eilisen konsertin alkua luulin, että olin jo kadottanut repivimmän lemmentuskani. Mutta kun sinä ja kitaristisi Richard ja Paul asetitte kasvoillenne tutut liekinheitinnaamarinne ja ammuitte tulta korkealle yleisön päiden ylle, tiesin, että suhteemme on yhä tuore.

Soitit eilisessä konsertissasi enimmäkseen uuden Liebe Ist Für Alle Da -levysi kappaleita. Se ei ole suosikkilevyni. Tähän asti olet laulanut kannibalismista (Mein Teil), nekrofiliasta (Heiraite Mich), elävältä hautaamisesta (Spieluhr) ja pedofiliasta (Hallelujah). Nyt olit sanoittanut tylsiä, vaniljaseksiä vähän tuhmasti käsitteleviä kappaleita kuten Pussy. Voi Till.

Surullisinta oli nähdä, kuinka Pussya laulaessasi nolostelit. Naimista kuvaavissa liikkeissäsi ei ollut lainkaan potkua. Mielessäni palasin vuoteen 2004, konserttiisi samaiselle Hartwall Areenalle. Sillä kertaa sentään ohjasit kosketinsoittajasi Flaken nelinkontin lavan keskelle kesken Bück Dich -kappaleen, revit auki hänen housunsa, kaivoit omasta sepaluksestasi valtaisan dildon ja aloit suihkia valkoista nestettä Flaken ja minun päälleni.
Minun päälleni! Voi Till, se oli herkkää.

Sydänkäyräni sai eloa vasta Pussyn loppupuolella, kun nousit jättimäisen penistykkisi selkään, ajelit sillä pitkin lavan reunaa ja suihkit saippuavaahtoa päälleni. Minun päälleni! Voi Till. En pese näitä silmälaseja enää koskaan.

Lavapersoonaksesi olet valinnut vähämielisen jättiläisen, mutta me molemmat tiedämme, ettet oikeasti ole sellainen. Herkkä puolesi pääsi esiin Frühling in Paris -kappaleen aikana. Lauloit sen silmät kiinni ja lausuit ranskaa tavalla, joka saisi esikuvasi Édith Piafin kastelemaan joko silmäkulmansa tai pikkuhousunsa.

Et ole täydellinen, mutta se ei haittaa minua. Lupaan olla koskaan puhumatta epäonnistuneesta uimarinurastasi tai näyttelijänsuorituksestasi saksalaissa lasten tv-elokuvassa Amundsen, der Pinguin.
Me molemmat tiedämme, että uimarin vartalosi on päässyt plösähtämään viimeisten kahden vuoden aikana. Lähestythän jo 50 ikävuotta, mikä oli tuskallisen selvää konsertin aikana. Odotin konsertin loppuun asti kuuluisaa Till-Hammer-tanssiasi, jossa kyyristyt nahkahousut pingottuen kaksinkerroin ja hakkaat reittäsi rumpukompin tahtiin. Voi Till, pyllysi ei ollut entisellään.
Ja silti sinä sait minut haukkomaan henkeäni alastoman ylävartalosi edessä. Kuka välittää pyllystä, kun tuohon ylävartaloon kiinnitetään viiden metrin tultasyöksevät siivet ja sinä laulat enkeleistä.

Vartalosi muutos ei haittaa minua, sillä tiedän, että se johtuu irtokarkeista. Saksojen yhdistyessä vuonna 1989 käytit itäsaksalaisten saaman tervetuliaisrahasi kokonaisuudessaan irtokarkkeihin, eritoten viinikumeihin. Ja Till, voitko uskoa, viinikumit ovat minunkin herkkuani! En ole kummoinen kokki, mutta rakas Till, meidän kodissamme ei koskaan tule olemaan puutetta viinikumeista.