Sex And The Pity

Säpillä on huono maine. Aion korjata sen!

Urbaani sanakirja määrittelee säpin näin: "antaa/vastaanottaa pillua säälistä. Käytetään usein sarkastisessa merkityksessä". Joo, näinhän se todellakin on. Säpistä puhutaan usein aika negatiivissävytteisesti. "Jos saisi EDES säpiä", saattaa joku tokaista, ja silloin ollaan jo todella alhaalla. Mutta mitä jos käännettäisiin asia vähän ylösalaisin, ja tarkasteltaisiin ilmiötä positiivisesta perspektiivistä.

Säpiä (Sallisen määritelmä termille sisältää myös SääliPippelin) on oikeastaan kahta laatua: parisuhteessa tapahtuvaa ja sinkkumaailmassa ilmenevää.

Parisuhdesäpi toteutuu silloin, kun suhteen toinen osapuoli ryhtyy petipuuhiin, vaikkei seksi itselle nyt niin kauheasti maistuisikaan. Tämä pitäisi kirjata jo parisuhteen työehtosopimukseenkin!

Sinkkusäpin tarkoitus on niin ikään tuottaa toiselle iloa. Säpiä antavat empatiakykyiset yhden illan hoidot tai vaihtoehtoisesti hyvät ystävät. Ja mitä pahaa siinäkään nyt sitten on? Onhan se jo todistettua, että seksi parantaa mieltä ja vähentää stressiä. Ei intohimon aina tarvitse niin tasapuolisesti kipinöidä. Suosittelisin tätä hoitomuotoa mielialalääkkeiden sisareksi. Luomua, jos mitä!

Säälillä on muutenkin huono kaiku. Se on kyllä oikeastaan aika tyhmää. Kertoohan säälin tunteminen empatiakyvystä ja herkkyydestä. Onkohan nyt siis käynyt niin, että kylmän kilpailuyhteiskunnan lonkerot ja itsekkyysajattelu ovat mustamaalanneet jo sympatiaseksinkin. Täytyykö vakavastiotettavan 2000-luvun ihmisen unohtaa sänkypuuhien toiselle hyvää mieltä tuottava aspekti, ja keskittyä vain omaan hyvinvointiinsa?

Mitäpä jos tekisimmekin nyt koko Suomen hyvinvointia parantava uudenvuodenluopauksen. Annapa vuodelle 2010 säpilupaus ja jaa iloa ainakin kerran vuoden aikana pelkästä empatiasta. Katsotaan vuoden päästä, kuinka maa hymyilee!