Helsinki Burlesque festival
Burleski
Tämän vuoden Helsinki Burlesque Festivalin pääjuhla biletettiin 6.2. Gloriassa. Teemana oli aikakone ja yleisö todella panostanut asuihinsa. Oma 1880-luvun ylhäisönaisen hame ja korsetti -yhdistelmäni ei kotona näyttänyt varsinaisesti vaatimattomalta, mutta hävisi nopeasti anteliaiden rokokooluomusten ja terhakkaiden sci-fi-asujen joukkoon. Erityisen upea oli Rosa Meriläisen puku, joka oli kopio valkoisesta suikalehaalarista, jota Milla Jovovich käytti The Fifth Elementissä. No joo, myönnetään, erityisen upea ei ollut asu, vaan sen sisälle laitettu kroppa. Oma asuni kuitenkin ansaitsi minulle itse kirjailija Vivienne VaVoomin antaman burleskinimen. Tästä lähtien olen tuleva tunnetuksi nimellä Countess Noir.
Ja ne esiintyjät! Yhden illan aikana lavalle nousi kiitettävä osa koko maailman burleskiskenen Hall of Famesta. Tähtenä loisti 65-vuotias burleskiveteraani Satan’s Angel, jonka palavien tasselien pyöritys aiheutti 110 desibelin melutason. Noin viidenkymmenen vuoden kokemuksella rouva lausui, että hän on Suomessa nähnyt kaikkein aidointa, iloisinta ja lähimmäksi alkuperäistä burleskia pääsevää meininkiä koko maailmassa.
The World Famous BOB esitti kuuluisan martininumeronsa, jossa hän sekoittaa martinin rintojensa (valtavien, upeiden, häikäisevien rintojensa) välissä ja poimii lopuksi juomaan oliivit pikkupöksyistään. Oma lempparini oli Major Suttle-Teasen ja Count Youngbloodin The Brokeback Mountain -esitys, joka paitsi huudatti, myös horjutti miesyleisön heteroutta. Outo-osastoa edustivat kaksimetrinen homojänis ja Alternative Miss World 2009 -voittaja Fancy Chancen Liisa Ihmemaassa.
Martinit rinnuksilla:
Kotimaiset Bent van der Bleu sekä Mimi de FrouFrou ja Lafayette Lestrange eivät jääneet tippaakaan kansainvälisten esitysten varjoon. FrouFroun ja Lestrangen hurjan hyvässä showssa käsiteltiin 50-luvun yhdysvaltalaista kotirouva-imurikauppias-draamaa ja Kuuban ohjuskriisiä. Esityksessä, jossa ideana on ottaa vaatteet pois, ei useinkaan näe poliittista sanomaa.
Yleisö oli kovasti mukana kuten asiaan kuuluu. Kaikkein ammattitaitoisimpien – joku sanoisi kaupallisimpien – esiintyjien kohdalla kuitenkin kuului mutinoita. Ihanat Miss Polly Rae and her Hurly Burly Girlys aiheuttivat kanssayleisössä oikein vastalauseryöpyn: no kai noi nyt osaa kun ne tekee tota rahasta, toihan on enemmän strippausta kuin burleskia, noi nyt varmaan treenaavatkin monta tuntia päivässä. Mitä sitten? Ei kai ammattimaisuus ole burleskissakaan mikään synti? Vai johtuiko marina siitä, että kyseessä oli viisi yleisellä standardilla huimaavan kaunista, hoikkaa, lahjakasta naista? Kauhistus, ei kai burleskipiirien naisyleisöön (arviolta 70 % kävijöistä) ole iskenyt kateus?
Burleskin ideaan kuuluu, että lavalle nousevat kaikennäköiset, -kokoiset ja -muotoiset esiintyjät. He kaikki ovat seksikkäitä, heille hurrataan ja ulvotaan ulkonäöstä riippumatta – tai pikemminkin juuri sen takia. Suurin ero strippauksen katseluun on omalla kohdallani se, että burleskiesityksessä ovat läsnä mielikuvitus ja itseironia, yleisön katseet ylistävät eivätkä alista esiintyjää eikä esiintyjän puolesta tule paha mieli.
Lähtökohta siis on, että kaikista esiintyjistä pidetään, koska yksi burleskin tarkoituksista on haastaa ulkonäkönormeja ja sitä, minkä näköisellä henkilöllä on oikeus ottaa vaatteet pois julkisesti.
Muttamutta. Onko kaikista esityksistä pakko pitää? Vaikka bileiden esiintyjät olivat pääasiassa hyviä, nähtiin lavalla pari todella onnetonta räpellystä, jotka saivat kiemurtelemaan myötähäpeästä. Onko minulla oikeus kritisoida niitä? Kunnioitan esiintyjää, mutta onko minun kunnioitettava myös surkeaa esitystä? Tietynlainen kotikutoisuus kuuluu genreen ja hyvä niin. Mutta jollei esityksiä saa kritisoida, ei niistä ikinä tule parempia. Ja onhan burleskin itsensä etu, jos esitykset ovat hyviä.
Keskustelin aiheesta burleskiaktiivin kanssa. Hän totesi, että nouse itse lavalle ja tee paremmin. Kyllä, burleskin idea on se, että kaikki saavat nousta lavalle. Mutta kyllä minulla nyt, helvetti soikoon, on oikeus kritisoida tai ylistää vaikkapa elokuvaa ilman, että teen itse paremman. Sanottakoon se nyt tässä silläkin uhalla, että minut kuristetaan höyhenpuuhkalla: kaikki burleski ei ole hyvää burleskia. Lisää hyviä esityksiä ja vähemmän huonoutta tähän(kin) lajiin!
Tässä vielä 65-vuotiaan Satan’s Angelin tyylinäyte:
8 kommenttia
Anonyymi
17.2.2010 16:02
En sinänsä lähde kommentoimaan festivaalien esiintyjäkaartia yksittäisesti mutta olen tapahtuman järjestäjänä sitä mieltä että esiintyjiä on yhtä moneen junaan kuin katsojaakin. Kaikista esityksistä ei totisesti tarvitse pitää, eikä se nyt hyvänen aika olisi inhimillisesti mahdollistakaan. Joten ei hätää arvoisa bloggaaja :) Järjestäjänä nimeomaan tarkoituksenamme on valita joka vuosi mahdollisimman laaja kattaus erilaisia esiintyjiä koko burlesquen kentältä.
Vastaa kommenttiinEri asia on sitten jokaisen esiintyjän kunnioittaminen, oli taiteenlaji mikä hyvänsä. Esitystilanteessa, taidenäyttelyn avajaisissa, teatterissa, konsertissa jne. ei mielestäni ole oikea paikka negatiivisesti arvostella esiintyjää, mikäli ei miellytä ei tarvitse katsoa/kuunnella. Omiin ajatuksiin sekä omassa ryhmässä esitettyihin asiallisiin kommentteihin on tietysti oikeus :) Jokaiselle esitykselle / teaaterikappaleelle / musiikille /taideteokselle löytyy varmasti joku joka siitä pitää ja joku joka sitä ei voi sietää mutta eikö siinä olekin juuri se hienous. Kuten burleskissakin, jos jokainen esitys olisi samanlainen / "yhtä hyvä" / Olisiko se kiinnostavaa? nimim ei anonyymi Bettie / Helsinki Burlesque
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
17.2.2010 21:54
"Vai johtuiko marina siitä, että kyseessä oli viisi yleisellä standardilla huimaavan kaunista, hoikkaa, lahjakasta naista? Kauhistus, ei kai burleskipiirien naisyleisöön (arviolta 70 % kävijöistä) ole iskenyt kateus?"
Onko se mikään ihme? Suomalaiset rehevät lättäperseet eivät kestä sitä, että kauniit naiset tulevat tontille. Burlesquepiireissä on suuri naisenemmistö = sisäänpäin lämpiävyyttä, kateutta ja juoruilua. Vaikka ei sitä aluksi huomaakaan, sen huomaa myöhemmin.
terveisin Läheltä seurannut
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
17.2.2010 22:57
Niinhän se on, että suomalaiseen skeneen mahtuvat vain poikkeavat. Kaikenkokoiset hyväksytään, paitsi ei sopusuhtaisia, kauniita tai hoikkia ja isotissisiä. Ihan kiva jos itseään rumana pitävät naiset voivat kohottaa itsetuntoaan ja vapautua tissitasseleita heiluttelemalla. Hoikat tytöt eivät kerhoon pääse.
Vastaa kommenttiinOnneksi kademielet kukkivat vain Suomessa. Kansainvälisesti hyväksytään "perinteistäkin" kauneuskäsitystä toteuttavat taiteilijat kuten Kalani Kokonuts ja Dita Von Teese.
Vastaa kommenttiin
Maria Pettersson
18.2.2010 10:50
Bettie:
Kiitos kommentista. Kiinnostavaa kuulla järjestäjän mielipide. Ja olla sen kanssa eri mieltä!
Kyse ei burleskifestareiden pääjuhlan esiintyjien tasoeroissa ollut siitä, että siellä tarjottiin "jokaiselle jotain". Jokaiselle jotain tarkoittaisi vaikkapa sitä, että samassa konsertissa kuullaan Rammsteinia ja Wienin filharmonikkoja - jolleivät filharmonikot sytytä, kyseessä on makuasia. Valitettavasti nyt oli kyse siitä, että samalla keikalla kuultiin Rammsteinia, Wienin filharmonikkoja ja päiväkoti Onnimannin kolmivuotiaiden epävireisesti hoilaama Tuiki tuiki tähtönen.
Ellei sitten "mahdollisimman laaja kattaus erilaisia esiintyjiä koko burlesquen kentältä" tarkoita, että haluatte tarjota sekä hyviä että huonoja esityksiä! Mutta sellainen ei liene hyvä idea Suomen vuoden tärkeimmässä buleskitapahtumassa. Siinä olen toki samaa mieltä, että kritiikki on syytä esittää jälkikäteen, ei esitystilanteessa.
"Jos jokainen esitys olisi samanlainen / "yhtä hyvä" / Olisiko se kiinnostavaa?"
- "Samanlainen" ja "yhtä hyvä" eivät ole sama asia. Parasta olisi, että esitykset olisivat varsin erilaisia, mutta kuitenkin kaikki hyvätasoisia. Voinhan katsoa elokuvissakin draamoja, kauhuleffoja, komedioita ja toimintaleffoja, jotka kaikki ovat omassa genressään huippuhyviä, silti erilaisia.
Ymmärrän burleskin voimauttavan aspektin: kuka tahansa voi nousta lavalle ja olla seksikäs. HBF:n pääjuhla, jonne liput maksavat yli 30 euroa ja jossa yleisö panostaa pukeutumiseensa kymmeniä tunteja, ei kuitenkaan ole oikea paikka tulla hoivaamaan egoaan. Esiintyjä loukkaa yleisöä tarjoamalla paskan esityksen.
Vastaa kommenttiinKuten ystäväni asian totesi:
"Mä en ala solidaarisuuden nimissä tsempata mitään julkista fyysisen minän eheyttämisterapiaa, jos sen esteettinen arvo yleisölle on pyöreä nolla."
Vastaa kommenttiin
Anonyymi
18.2.2010 15:55
Tää oli tosi hyvä kirjoitus. Kiitos tästä, Maria.
Itse olen samaa mieltä. Burleskiesityksiä jo jonkin verran (pian kolmisen vuotta) seuranneena ja vannoutuneena fanina voin todeta, että kaikki esitykset eivät todellakaan ole nautinnollista katsottavaa. Ja tämä ei liity mitenkään esiintyjien ulkonäköön, vaan esityksen sisältöön ja toteutukseen.
Mun mielestä burleskiesityksiä kokoon kursittaessa tulisi noudattaa jonkinlaista itsekritiikkiä. En minäkään pyri onnettomana laulajana Idols-tähteyteen.
Nimim. Hän, joka tietää tästä eteenpäin välttää New Comers Nightit myötähäpeän pelossa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pipboy81
18.2.2010 23:21
Uujaa, pistäkää se läski heilumaan, sheikatkaa ja vatkatkaa sitä, niin saadaan nauraa!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.2.2010 12:33
No Niin, tää meni sitten taas tähän tämäkin keskustelu, hohhoijjaa. Älkää menkö bileisiin ottaa päähän.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
19.2.2010 22:26
Miten rintoja pyöritellään tuollain eri suuntiin?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin