Se, kun arvot menevät uusiksi

Hyvin menee. Eilen oli perjantai enkä käynyt kaupassa ostamassa perjantai-herkkuja. Esim. viiniä tai edes yhtä siideriä tai jotain syömistä. Sen sijaan tein viime viikonlopun perunamuusinjämistä ja banaaneista pannaritaikinan ja keitin teetä. Hyvä hyvä.

Sen sijaan pihistelykuukauden teemaan ei välttämättä sovi tämän päivän aktiviteetti, mikä on valmennus naapurimaneesissa. Toisin sanoen, niille joille tämä ei nyt ihan aukea, niin tästä maneesista pitää maksaa käyttömaksu 17 euroa. Ulkona on kaiken lisäksi aika kiva ilma eikä hevoseni ole tottunut maneesiin, joten luvassa on tuijottelua ja hörhellystä täydellisen keskittymisen sijaan. Mutta, sovittu mikä sovittu.

Enkä nyt näissä hevosasioissa muutenkaan ole yleensä menopuolta tuijotellut. Se on nyt elämässäni se, mihin ne rahat menevät. Toiset matkustavat, toiset hankkivat omakotitalon, perheen, kalliita vaatteita, hienon auton tai polkupyörän, syövät ulkona ja bilettävät. Minulla on hevonen.

Mitä tein ennen kuin minulla oli hevonen (ja auto, joka on se pakollinen kylkiäiskulunki, että sinne hevosen luo pääsee)? No, ensinnäkin kävin 2-3 kertaa viikossa baarissa, tein kerran vuodessa parin viikon lomareissun Thaimaaseen, ostin pirusti vaatteita, ajelin ees ja taas taksilla, ostin kirjoja ja ulkomaalaisia naistenlehtiä, kallista kosmetiikkaa, sisustin ja, luojan kiitos, myös säästin.

En tee näistä enää oikeastaan mitään. Ilmeisesti näin ihmiset saa tulonsa ja menonsa tasapainoon sen jälkeen, kun saavat lapsia. Se kuuluisa "arvot menivät uusiksi" -läppä. Minua ei edes kiinnosta matkustaa enää. Tiedän, että ajattelisin reissussa, ettei tämä nyt ole tämän rahan väärtiä.

Minusta on tullut myös tavallaan vähän huono kuluttaja sen jälkeen, kun ostin hevosen. Palatkaapa tuohon listaan ylempänä, eikö vaan ole klassisia talouden rattaita joita rahoineni aikoinaan rasvasin. Toisaalta, kun viimeksi tarkistin, niin sukanvarsi ammotti tyhjyyttään eli kiertoon ne rahat nytkin menevät.

Voiko hevosmenoissa sitten säästää? No eipä kyllä, mutta siinäkin voi olla järkevä. Meidän hevosella (niin, omistan sen puoliksi, mikä on ehkä järkevintä hevosenpitoa, jos sitä koskaan voi järkeväksi sanoa) on esimerkiksi käytössä edelleen seitsemän vuotta sitten ostetut suitset. No, ohjat ja kuolaimet on uusittu muutaman kerran toki.

Kankisuitset ostin pari vuotta sitten, mutta mitään muita ylimääräisiä remeleitä ei ole.

Pitkilleen ei ole tullut osteltua turhia loimia enkä harrasta sävy-sävyyn pinteleitäkään (oikeasti olen laiska enkä jaksa kääriä pinteleitä, olishan se nyt tyylikästä mätsätä ne satulahuopaan), hevonen syö kauraa ja heinää, ei lisärehuja kymmenestä purnukasta, en kisaa, pyrin käymään talilla kimppakyydillä.

Sitten on asioita, mistä ei voi tinkiä. Tallipaikan pitää olla hyvä ja hyvästä pitää maksaa, varusteiden pitää olla sopivat (satulantoppaajan lasku oli lähemmäs 400 € eikä satula ole vieläkään sopiva), eläinlääkäri pitää kutsua kun tarve on ja hepo roudata klinikalle esim. röngteniä varten, hampaat pitää raspata, hevonen rokottaa ja pitää kengässä. Niin ja sitten valmennukset, että tulee edes 1-2 kertaa viikossa liikutettua hevonen oikein valvovan silmän alla.

Kun ajattelee rahaa ja aikaa mikä hevoseen menee, ei voi kun ihmetellä niitä hevosihmisiä, joiden mielestä niiden hevonen on "ihan tyhmä" ja muutenkin naristaan joka asiasta, treenataan veren maku suussa ja murjotetaan, kun kisoissa menee pieleen.

Kun on perusluonteeltaan tämmönen vähä kyyninen ja äreä, niin se, että tallilla olen aina iloinen, hyväntuulinen ja edelleen korviani myöten rakastunut hevoseeni, on oikeasti ihan PRICELESS!