Runoja vähän kaikesta

Näen pimeyden nousevan
pelko herää sydämessäni
möröt hiipivät koloistaan
ne tappavat kaiken hyvän ja tärkeän maanpäällä
olen siis turvassa

Ruumis makaa maassa
minun ruumiini
olen paloitellut sen osiin
en enää kestänyt
sisimpäni jäi lentelemään kuin keiju
en saanut ikuista rauhaa

Sanat osuivat sisimpääni
kätkin ne
ansaitsin sen
arvostelkaa nyt helvetti lisää
minä pyydän

Vihaan ruumistani
vihaan omaa itseäni
kaikki on kaupan
kaikkea voi ostaa
paljonkohan uusi minä maksaa?

Astun kuoleman kehtoon
saatana laulaa kehtolauluaan
tuudittaudun ikuiseen uneen
täydelliseen hiljaisuuteen

Istun kalliolla
katson kohti merta
tulevaisuuteen
haluaisin eteenpäin
jalkani eivät vain kanna