Ystäväni lähtivät maailmanympärimatkalle kuukausi sitten. Joka ikinen tuttu ja puolituttu tiedusteli, miten heillä on rahaa matkustaa. Rahantuhlaus sekä matkailun ympäristövaikutukset nousivat esiin myös edellistä blogimerkintääni kohtaan osoitetussa kritiikissä. Ensimmäiseen ystäväni vastasivat, etteivät juo 7 euron tuoppeja baarissa tai aja omalla autolla päivittäin Länsiväylää edestakaisin. Toiseen liittyen toteaisin, että matkailusta huolimatta reissuporukkamme hiilijalanjälki on suomalaista keskitasoa. Olen keksinyt viisi syytä siihen, miksi näin.
- Reissujen jälkeen ei ole varaa asua isosti. Pienin ratkaisu, jonka olen saanut toimimaan, oli 9 neliön huone, jonka jaoin vuoden kämppikseni kanssa.
- Ei autoa, ei juurikaan julkisia kulkuneuvoja. Asunto niin läheltä keskustaa/ työpaikkaa/ yliopistoa tms., että paikalle pääsee kävellen tai pyörällä. Keskustan kalleudesta puhuttaessa viittaan edellä mainittuun pienten asuntojen suosimiseen.
- Vähän tavaraa. Ullakot, varastot tms. turhat neliöt ovat itselleni täysin käsittämätön määre. Jos tavara on niin tarpeetonta, että se pitää tunkea pois silmien alta, se joutaa kiertoon. Monet ekspaattituttuni ovat onnistuneet minimoinnissa parhaiten eläen yhden rinkan kanssa.
- Kasvispainotteinen ruokavalio. Syy nyt on kertomattakin selvä.
- Matkailu ajan kanssa, juna mieluummin kuin lentokone. (No niin, aika kulahtanutta sanahelinää.)
Kaikki edellä mainitut kohdat ovat muuten melko opiskelijakeskeisiä. Erityisesti viimeinen: matkani Amsterdamista Istanbuliin junalla vei kuukauden ja paljon jäi näkemättä. Mieleeni ei juolahda tuttavapiiristäni kovinkaan montaa perheellistä työssäkäyvää, joka haluaisi käyttää ainoan kesälomakuukautensa näin.
