Pieni rikosopas maailmalle

Ajattelin eilen yhden Rautatientori-Leppävaara lähijunailun ajan nimettömän kirjastonhoitajan kommenttia edelliseen blogimerkintääni. Anonyymi kirjoittaja naputteli, ettei ryöstö jossain kohteessa tarkoita, että jokainen ryöstettäisiin siellä.

Oma kokemukseni kuitenkin on, että joka kohteessa ryöstetään tietyllä, kohteelle ominaisella tavalla. Niinpä kokosinkin oman pienen rikosoppaani. Jatka listaa omilla kokemuksillasi.

1) Pikkumaiset taskuvarkaat (Etelä-Eurooppa): Ärsyttäviä, pikkunäppäriä. Ruuhkassa aina paikalla. Barcelona lienee klassikoin. Oman kolmen hlön reissuporukan menetykset 3 puhelinta, kaksi lompakkoa, yksi laukku ja kenkä. Yhtenä iltana. Näissä kohteissa poliisiasemat ovat rutinoituneita käsittelemään pikku varkauksia. Mitä nyt itselleni päätyi Alejandron poliisikertomus.

2) Aseelliset ryöstäjät (USA): Paikallisten mukaan ei mitään syytä varoa taskuvarkaita, koska ryöstöt tehdään aina aseen kanssa. Näin ei itselleni kuitenkaan käynyt. Kokemuksia?

3) Maantierosvot (Etelä-Amerikka): Uruguayssa varkaat yllättivät yöbussin. "This does not happen like every night, but very often", oli vastaus. "This" muuten tarkoittaa sitä, että varkaat odottavat pimeällä tiellä ja koittavat rikkoa kivillä bussin etuikkunat, jotta kuski loukkaantuisi ja bussin olisi pakko pysähtyä. Kuulemma yleistä muuallakin Etelä-Amerikassa. Opetus: nuku verhot kiinni ja mieluiten keskikaistan puoleisilla penkeillä. Ikkunat eivät ole panssarilasia.

4) Viralliset kusettajat (esim. miliisi): Sarajevossa maksoin lipuntarkastusmaksun (16,4 e), koska en ollut leimannut lippua. En kai, kun vasta astuin ratikkaan. Pietarissa maksoin kuvaamisesta metroasemalla (3 e), koska en tiennyt, että valokuvaaminen on kielletty. Moskovassa maksoin kaljan juonnista puistossa (15 e), tiesin, että se oli kiellettyä. Ehkä tähän kategoriaan menevät myös krääsä-ystävänauha-ruusunjako -henkilöt, jotka tunkevat käteen kaikkea ja vaativat maksua? Ainakin ärsyttävyystasossaan.

5) Oma huolimattomuus: Itä-Euroopassa tapasin muutaman vanhemman amerikkalaisleidin, jotka levyostoksia tehdessään jättivät lompakon ja passin ihan pikkuhetkeksi tiskille, kääntyivät katsomaan levyjä ja oih plus voih, tavarat katosivat. Mikä taikatemppu!

Kokemusrikasta joulua kaikille lähelle ja kauas.

Kirjoitettaessa soi Raskaampaa joulua -kokoelma