Rakkausturismia vai seksimatkailua?

Mietin tänään rakkausturismia ja seksimatkailua. Katsoin Dawn Porterin suhdeseikkailuita Neloselta. Idea oli karkea ja kulunut: jenkkimiehet reissasivat Ukrainaan (huom. Ukrainaan, ei edes Venäjälle tai Thaikkuihin, katalogivaimojen luvattuihin maihin) vaimonhakuun. Odessassa pidettiin juhlat, joissa miehet tutustuivat paikallisiin naisiin. Huvittava hetki tuli, kun naiset olivat enemmän innoissaan ilmaisesta ruoasta kuin lippispäisistä arizonalaisista farmareista. Porteria tämä hämmästytti. ”Hei nää ukrainalaiset naiset ei otakaan ketä vaan, et nää on kriittisiä”.

Mielestäni rakkausturismi on oikeastaan aika hyvä diili, useastakin syystä. Itäeurooppalaiset naiset ovat paremman näköisiä suhteessa alueen miehiin. Naisia on pelkästään Venäjällä miljoonia enemmän kuin miehiä. Jos ulkomaalaisilla miehillä on liikaa rahaa, naisilla ei tarpeeksi, taloudellinen match on hyvä. Sitä paitsi slaavien ulkonäkö tuntuu miellyttävän lännen miehiä. Plus itäeurooppalaiset naistuttavani ovat myös selkeästi halukkaampia sitoutumaan kuin lännessä asuvat neidit. Tapailun päämäärä on avioliitto (mitä nuorempana sen parempi), ei yksi yhteinen yö. Pikku fakta sitten vaan, etten ole varma, kuinka hyvin lännen miesten ulkonäkö miellyttää slaavinaisia vai onko kyse vain rahasta. Kuulemma eurooppalaiset ovat ainakin yleensä vähemmän juoppoja, joka on selkeä plussa.

Seksimatkailu ei mielestäni istu idän sitoutumishaluiseen kulttuuriin. Selailin katalogia (saa venäläisistä takseista olemalla mies ja sanomalla ”katalog”). Kyseessä on puhelinluettelon tapainen läpyskä, jossa on esitelty naisia puhelinnumeroineen. Pehmopornokuvan vieressä on myös tieto siitä, minkä metroaseman lähellä nainen sijaitsee. Hintaa ei kerrota. Jälleen kerran, karkeaa ja kulunutta.

Ps. Mitkä ovat omat kokemuksesi siitä, miten maailma makaa?

Kirjoitettaessa soi Maija Vilkkumaa: Ei