Matkailu

Olen aina ärtynyt ihmisistä, joiden on pakko erinäisten ”Mä olen vähän tällainen bäkpäkkääjä, en mikään turisti” ja ”Olen käytännössä maailman kokenein matkustaja, miljoona lentomailia” -läppien on varjolla vihattava Tallinnan matkoja lähtökohtaisesti.

Tämän viikonlopun jälkeen ymmärrän heitä. Syy: Eckerö Linellä edestakaiset matkat, yö Sokos Hotel Virussa. Jälkimmäistä eivät riitä sanat kuvailemaan: kuinka hirveä voi olla röökinhajulla patinoitu kulahtanut ketjuhotelli, jonka aulabaarissa olin ainoa asiakas, joka olisi puhaltanut nollaa.

Päätin kuitenkin tästä säikähtämättä kruunata turrekokemukseni kävelemällä sisään Olde Hansa -ravintolaan, jonka olen aiemmin ohittanut. Tässä hieman kuvitusta, mikäli joku muu Tallinnan kävijä pohtii, astuako sisään.

Pääruoaksi riistakäristystä (eli käristys hirvestä ja villisiasta, inkiväärilanttua, puolukoita, ohraleipä paputäytteellä sekä keitettyjä kasviksia). Lanttu erityisen maistuvaa, ei kuitenkaan inkiväärin makuista. Ohraleipä papuineen kuivin koskaan. Käristys suussa kuin jauhelihaa.

Jälkiruoaksi ruusuvanukas kolmella lehdellä ja ruokosokerilla, kuulemma suosituin makeista paloista. Kaksi lusikallista kurkusta alas maksimisuoritus, maku ja tuntu kielellä suoraan käsivoiteesta, yleisvaikutelma Cacharelin Anais Anais.

Olde Hansan sivut suomeksi: http://www.oldehansa.ee/?id=10696

Olen Kööpenhaminassa neljättä päivää muotiviikkojen kunniaksi. Tänään kaupungissa koettiin jotain maailman suurinta, ennennäkemätöntä, joka näytti tältä:

Kyseessä on maailman pisin catwalk, reilun puolentoista kilometrin mittainen. Catwalk rakennettiin kaupungin pääkadulle Strøgetille alkamaan Rådhusplatsenilta ja loppumaan Kongens Nytorville. Pienenä yksityiskohtana heille, jotka eivät ole vielä Kööpenhaminaan ehtineet, kyseessä on noin viiden metrin levyinen kävelykatu, johon oli laitettu noin 1,5 metriä leveä mallien kävelyalusta. Tämän varrelle, sekä aukioille, jota Strøget halkoo, meidän katsojien oli mukava asettautua tutkimaan syksyn tyyliä.

Mukana olivat mm. Friis&Company, Adax ja Decadent. Tilaisuuden avasi ex-huippumalli Helena Christensen. Katselin näytöstä (kaatosateessa, jota on jatkunut nyt neljä päivää) noin 100 m Raatihuoneen torilta. Sijainti oli perfekto, sillä mallit aloittivat näytöksen kahdesta eri päästä. Näin toiset olivat kävelleet kohdalleni muutaman metrin ja toiset sen 1,5 km. Sain myös vastauksen pohtimaani kysymykseen, kuinka kengät kestävät tämän?

Eivät kaikki näyttäneet kestävänkään. Laskin kohdallani neljät katkenneet korot. Suurimpien aplodien arvoinen suoritus oli mielestäni seuraava:

Siispä vauva kädessä 12 sentin koroilla kevyt pikku 1,6 km kävelylenkki.

Parin yön valvomisen jälkeen tavoitin jotain hauskalla tavalla paikkaansa pitävää, jonka halusin ehdottomasti jakaa täällä. Kyseessä Joensuu ja Ilosaari, banaanit ja Loesje:

Loesje uskoo vaikuttamiseen julisteiden avulla. Tämän yhden osuvan matkailullisen lisäksi, miltä kuulostavat seuraavat:

Juuri tällaisena päivänä Marco Polo lähti Kiinaan// Mitä sinä olet ajatellut tälle päivälle

Pakistanilainen pätkätyö// Keskenkasvuisia kellarissa

Opettaja kertoi meille kukista ja mehiläisistä// Nyt poikaystäväni haluaa minulta hunajaa

Ottaisin presidenttini// Mieluummin mustana

Pikaruokaa/ Pikateitä/ Pikapanoja// Ja silti aika ei riitä mihinkään

Loesje on Hollannista kotoisin oleva liike, joka on perustettu vuonna 1983. Suomeen rantauduttiin 1991. Liikkeeseen on jokainen tervetullut keksimään omia lauseitaan. Lisätietoa ja lisää julistetekstejä löytyy osoitteesta: http://www.loesje.fi/index.htm.

Kiitos eilen lukemani tutkimuksen, tiedän nyt senkin faktan, että naiset suunnittelevat matkojaan enemmän kuin miehet ja noin viidennes pohjoismaalaisista naisista pakkaa viikkoa ennen matkaan lähtöä. Viikkoa? Olen itse viime hetken laukun täyttäjä: valitsen yleensä aamulennot (koska kuvittelen, että näin jäisi pidemmän aikaa itse kohteeseen, oikeasti nukahdan aina saavuttuani hotellihuoneeseen), joille ehdin juuri ja juuri, koska pakkaan edellisenä yönä.

Edellä mainitun tutkimuksen mukaan miehet jättävät pakkaamisen useammin lähtöpäivän aamuun. Kyselyn mukaan naiset kokevat myös miehiä enemmän pakkausahdistusta: kolmasosa pohjoismaisista naisista kertoo saavansa ahdistusta siitä lähdön vaiheesta, kun pitää valita mitä ottaa mukaan ja mitä jättää kotiin. Osuus on kaksi kertaa suurempi kuin miehillä. Tätä olen henkilökohtaisesti aina ihmetellyt: kun lähtee viikoksi Kanariansaarille, miten 1) Matkalaukku voi juuri ja juuri mahtua 20 kg painorajoihin ja 2) Miten kukaan voi kuvitella tarvitsevansa kymmenet vaihtobikinit seitsemän päivän matkalle.

Naisten perushuolia ovatkin mm. se, että laukusta tulee liian painava tai että kaikki tarvittava ei mahdu mukaan. Miesten suurin huoli on puolestaan kärsimättömyys; miehet ilmoittavat kaksi kertaa naisia useammin, että ikävintä on lähtöselvitys ja matkalaukkujen odottelu laukkuhihnalla. Lisäksi mietityttävät matkalaukkujen kantaminen, katoaminen tai niiden vaurioituminen käsittelyssä.

Koska olen ollut mm. todistamassa raivareiden määrää, kun miestuttavani matkalaukkuun oli kaatunut jotain epämääräistä nestettä Istanbulissa, voin uskoa jälkimmäisimmän väitteen todeksi. Toisaalta, olen itsekin ottanut muutamat miniraivarit lähtöselvityksessä, kun päätin viimeksi saapua Amsterdamin lennolle suoraan jatkoilta.

*Internetissä toteutettu tutkimus (SnabbaSvar.se/ Samsonite) Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Suomessa (n. 4000 vastaajaa).

Vuonna 2008 vierailin Wisteria Lanella. Se oli aikaa, kun Täydellisten naisten tuottajat myönsivät yhden pikkuseikan: kyllä, WL on Universalin takapihalle rakennettu mukava tienpätkä. Pikkuruudessaan se näytti tältä:

Keinotekoisuudesta pidettiin pientä ääntä, sillä Wisteria Lane kulkee Hollywood-piireissä nimellä Colonial Street. Kyseessä on yleiskatu, joka on esiintynyt eri elokuvissa ja sarjoissa jo alkaen vuoden 1946 So Goes My Lovesta, jossa lavasteena oli Solisien kotitalo (4349 Wisteria Lane). Kaikkiaan tien varrella on 16 rakennusta, joista 13 näkyy Täydellisissä naisissa. Esimerkiksi taloa numero 4351 (Betty Applewhiten kotitalo toisella kaudella) vältettiin koko ykkös-tuotantokauden ajan, sillä sen ajateltiin olevan liian helposti tunnistettavissa Me Hirviöt -sarjan lavasteeksi.

Jokaisen Täydellisten naisten kotiin haluavan kannattaa kuitenkin huomioida, etteivät vierailijat pääse Wisteria Lanelle kävellen. Vierailu kadulla kuuluu Los Angelesin Universalin esittelykierrokseen, joka toteutetaan pienellä pyörillä kulkevalla junalla. Samaan kierrokseen kuuluvat muun muassa standardi-vuoristomaisemat (sininen kangas ja vuoristomaja) ja kauhulavasteita Muumiosta Tappajahaihin. Parasta lienee kokemuksellinen puoli; miltä tuntuu ajaa sisään metroasemalle, jonne tulee yhtäkkiä vedenpaisumus? Entä miten tehdä muutamassa sekunnissa kaupungin kasteleva Hollywood-sade?

Kierroksen kesto on 45 minuuttia, onnistuneimpia opastettuja reissujani Alcatrazin rinnalla. Jälkimmäinen toimii korvakuulokkeilla, ja sitä pidetään usein maailman parhaana kiertokävelynä.

Kuinka moni on käynyt Helsinki-Vantaan lentokenttä kylpylässä Via Spassa? Tai kuinka moni edes tiesi sen olemassaolosta? Tuskinpa kovinkaan moni, sillä span päivittäiset vierailijamäärät pyörivät lähempänä kymmentä kuin sataa. Luin Anitra Brownin artikkelin
( http://spas.about.com/od/dayspas/a/airportspas.htm ), jossa hän kuvailee Jenkkien ja Kanadan kenttäkylpylöitä. Tyypillisiä palveluita ovat mm. happihengittelyt, manikyyrit ja hierontatuolit.

Helsinki-Vantaalla henki on hieman erilainen. ViaSpahan kuuluu neljä saunatilaa: havusauna Alpeilta, kivisauna, höyrysauna ja suomalainen sauna. Viimeisimmästä on näkymä mineraalivesialtaan yli lentokoneiden rullaustielle.

Erilaisten saunojen lisäksi kuudensadan neliön kylpylässä on mm. jokea ja sen pohjaa muistuttava viileä kahluuallas (tai no hyvin kylmä ilman lentorasitusta vilvoittelua kokeilleelle). Plussana kasvo- ja vartalohoitoja sekä taulut, joista näkyvät lentojen lähdöt, myöhästymiset ja peruutukset.

Kylpylässä kierrellessäni yritin pohdiskella, miksi paikka on jäänyt hieman katveeseen. Onko syynä melko hiljattaiset avajaiset (joulukuu 2009)? Onko konsepti liian uusi suomalaisille? Sisäänpääsy kustantaa 45 euroa, onko se liikaa? Spahan ovat tervetulleita kaikki non-schengen -matkustajat, suomalaiset mukaan lukien. Jäisitkö sinä notkumaan vaikka kymmenen tunnin Jenkit-Suomi lennon jälkeen mieluummin kentälle kuin matkaisit kotiin?

Ps. Span yhteydestä löytyy Via Lounge, jossa mm. kuusi yksityistä suihkuhuonetta, buffa, baari sekä rentoutumistiloja LED-telkuin. Alla hieman lounge-tunnelmia:

Otetaan lähtötilanne: taskustani löytyivät liput Ilosaareen ja Naamoille viime perjantaina. Koettuani ensin mainitun Suomi-matkailun helmen lauantain ja sunnuntain aikana, päätin luopua jälkimmäisistä lipuista. Kisakuntoni loppui siinä vaiheessa, kun Ilosaaren Ravileirinnässä känniläinen kaatui kolmatta kertaa teltan päälle. Parhaaksi anniksi festareista jäi käteen kaverin vanhemmilla nautittu aamupala. Voikin miettiä, onko 1) ikäni liian korkea konttaamaan festarikentillä tai vaihtoehtoisesti 2) kisakuntoni liian surkea tähän urheilumuotoon.

Sinänsä arvioni Ilosaaren räyhästä ei ole vain subjektiivinen, sillä Joensuun poliisin mukaan kaupungin vankiloiden tilat alkoivat loppua kesken. Perjantain ja sunnuntain välisenä yönä putkaan vietiin 90
henkilöä. Okei, poliisi toisaalta myös kommentoi, että putkaruuhkaan vaikutti se, että osa talutettavista oli siinä kunnossa, ettei heitä voinut laittaa samaan selliin muiden kanssa. Samaan hengenvetoon tulee kuvausta siitä, että tänä vuonna järjestyshäiriöihin on puututtu aiempia vuosia hanakammin. Yhden pikku yksityiskohdan tunnustaakseni joudun mainitsemaan, että poliisi sai häiriköintiä myös tuttuni suunnalta, joka ilmoitti kadonneeksi ”hävinneen poikaystävänsä”.

Ensi vuonna katson festarit panoramana mieluummin kuin paikan päällä:
http://yle.fi/alueet/pohjois-karjala/teemat_ilosaarirock_2010/teemat_ilosaarirock_2010_360gal/

Yle Pohjois-Karjalan sivut kannattaa tsekata jo siksi, että he ovat luovia paitsi luovia kuvateksteissä ”Jenni Vartiainen hurmasi Ilosaarirockin yleisön”, panorama-kuvasta näyttää, että tilanne todella olisi näin. Itsehän nukahdin keikalle kolmannen biisin kohdalla.

Ei-nukuttavinta festareilla oli tämä:

Eli Pariisin Kevään neitsytkeikka. Hesari näki bändissä PMMP-henkeä, omassa päässäni soi "Hei hei mutsi, mä en syönyt mun lääkkeitä." Nauttikaa koko keikka kohtuudella:

http://ylex.yle.fi/areenawidget/showplayer/video/1146926

Kävin reilu viikko sitten Oslossa syömässä Egon-nimisessä ravintolassa
( http://www.egon.no/index.asp ) , joka sijaitsee kaupungin pääkadulla Karl Johans Gadella.

Paikassa on paikallisella säväyksellä (noh, lähinnä puuta ja tiiltä sisustuksessa) sama tunnelma kuin vieressä sijaitsevilla T.G.I Friday'silla ja Hard Rock Cafella. Erikoisuuksia paikassa on kuitenkin yksi: 100 prosenttisesti suomalainen keittiöhenkilökunta. Ainoa syy, jonka tarjoilija osasi tähän antaa, oli "Tämä on vaan se meidän juttu". Kuinka kotoinen olo tulikaan, kun salin puolellekin kuuluivat ”V*ttu tee säkin joskus töitä” -kommentit. Mättömenun
( http://www.egon.no/index.asp?MenuID=2984 ) lisäksi saatavilla kattava aamupala:

114 kruunua on tämän pvän kurssilla 14,5 euroa. Koska Norjan kalliista hintatasosta puhutaan aina, tasoa havainnollistaakseni päätin tutkia asiaa ulkoruokailun osalta. Kahden reissaajan osalta tämä kulminoitui aina 50 euroon. Jokainen lounas ja illallinen maksoi 50 euroa. Nyt ei puhuta luksuksesta vaan tyyliin kaksi kanasalaattia ja kokista linjasta, ei alkoholia ruokajuomaksi. Alla Egonin esimerkki em. hintaisesta tuotoksesta, joka on mielestäni hyvä selitys sille miksi 1) Vkl riittää hyvin vierailuun Oslossa, jotta voi välttää henkilökohtaisen konkurssin, 2) 100 e on juuri sopiva hinta Norwegianin Hki-Oslo-Hki lipuille.

Nyt käsi ylös jokainen Norjassa tai Oslossa vieraillut. Kokemuksia hyviä tai huonoja, kalliudesta tai hyvin halvasta. Ja koska olen viime aikoina yltynyt kehumaan Norwegiania niin perhanasti, niin toivoisin vastapainoksi täysin estottomia kehuja muille lentöyhtiöille.

Olen viime viikkojen aikana vieraillut muutamassa kymmenessä outlet-myymälässä ympäri pääkaupunkiseutua. Syy siihen on City-lehti: olen koonnut kesän numeroon vinkkejä Hgin kiinnostavimmista paikoista saada aiempien vuosien valikoimia halvalla. Vierailut ovat tuottaneet tulosta; olen nähnyt tyylikkäitä, myymälänomaisia ympäristöjä (Guess, Vallila), isoja halleja suurella määrällä tavaraa (Stocka) sekä monia brändejä kaupittelevia sälätavarataloja (Ruoholahden Brand Outlet Warehouse ja Street & Fashion Outlet).

Suomessa outletit ovat kuitenkin melko yksinäisiä ilmestyksiä (jos Tammistoa alueena ei lasketa). Siitäkin huolimatta, että Kauppalehti uutisoi syksyllä 2009 outlet-villityksen vallanneen Suomen
( http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=2009/10/27112 ) . Lähin oikea outlet-kylä löytyy vasta Ruotsista, 20 minuutin päässä Tukholmasta. Barkarbyssä majaansa pitää 60 myymälää Acne Jeansista Whyrediin.

Keski-Eurooppaan mentäessä kyliä alkaa löytyä taajaan joka maasta; paitsi isompien kaupunkien kupeesta, myös omina alueinaan peltojen keskellä. Jotain tältä väliltä on Foxtown ( www.foxtown.cn ), jonka 160 myymälää sijaitsevat Milanon kulmilla, Mendrisiossa. Milanosta bussi alueelle maksaa 20 e. Okei, keskimääräisesti ärsytykseni saa maksimiin tuntuma, että ostamaan pääsystä joutuu maksamaan. Matkakulujen lisäksi malliesimerkkinä muotimessujen tyyppiset tapahtumat. Mutta näin outlet-tapauksessa suostun uskomaan, että reissusta jää kahdestakympistä huolimatta plussalle.

Siispä vielä Mendrisiosta: alueelta löytyy, näin muutamia mainitakseni; Armani, CJ Jeans/ Underwear ja Gant. Uusimpia Escada, Ferre ja John Richmond. Kylä ei kuitenkaan olisi oikea kylä ilman 1200 parkkipaikkaa, Casinoa plus seitsemää baaria ja ravintolaa.

Oletko sinä kyläillyt maailman outlet-kylässä ja osaat kertoa, miksi ne ovat niin paljon Suomen vastaavia parempia. Vai ovatko?

Kristalliyönä 2004 kuollut Stieg Larsson myy niin helkkaristi. Tuskinpa legendat myyntiä vähentävät: mies poltti 60 savuketta päivässä ja joi 15-20 kuppia kahvia. Niin ja eli pikaruoalla. Kuoli sydänkohtaukseen käveltyään portaat ylös omaan asuntoonsa, kun hissi oli rikki. Käännöksiä yli 40 kielelle ja yli 27 miljoonaa lukijaa ympäri maailman. Espanjassa kirjailija on Euroopan suosituin: yli 4 miljoonaa myytyä kopiota. No niin, Ruotsissa legendaa pidetään yllä. Kävin kaupunginmuseon järjestämällä kävelyllä, jossa tutustuttiin muutamiin kirjan (ja kirjailijan elämän) pääkohtiin Tukholman keskustassa. Tässä muutamia helmiä muille Larssonista kiinnostuneille, muistatteko kohdat kirjoista?

1. Bellmansgatan 1
Kierros alkaa Millenium-trilogian päähenkilön Mikael Blomqvistin kotoa Bellmansgatan 1:stä (vastapäätä, Bellmansgatan kuudessa asuvat muuten Eva Dahlgren ja Efva Attling). Kirjoissa Mikael kävelee sisään katutasosta; oikeasti ullakkokerrokseen pääsee vain yläkerran sillan kautta.

2. Monteliusvägen
Pikku hiekkatie, joka kiertää Riddarfjärdeniä. Mukava näky paitsi lahdelle, myös keskustaan, jossa sijaitsee kaupungintalo (vihreäkattoinen vaaleanruskea rakennus, erottuu kaiken yläpuolella kaupunkikuvassa), jossa Mikael Blomqvist tuomittiin herjauksesta teollisuuspohatta Hans-Erik Wennerströmiä vastaan.

3. Mellqvist Kaffebar, Hornsgatan 78
Larssonin oma kantapaikka 1990-luvulla. Samaisessa kahvilassa Lisbeth Salander mm. näki Mikaelin suutelevan rakastajatartansa Erika Bergeriä ja lainasi mieheltä rahat, jotka tekivät hänestä kolme miljardia dollaria rikkaamman. (Alla olevassa kuvassa istuva daamihan ei muuten varmasti ole tietoinen pienestä yhtenevästä imagostaan Lisbeth Salanderin kanssa.)

4. Hökens gatanin ja Götgatanin kulma, Milleniumin toimitus
Kirjoissa Milleniumin toimitus (150 m2) sijaitsee Greenpeacin yläpuolella ja sieltä on näkymä Götgatanille. Todellisuudessa talossa on vain asuntoja. Miehet jotka vihaavat naisia -elokuvassa toimiston sisäänkäynti oli Götgatan 11:sta.

5. Kvarnen -taverna ( http://www.kvarnen.com/ )
Lisbeth tapailee rokkibändi Evil Fingersin tyttöjä täällä tiistai-iltaisin. Kun Mikael Blomqvist saapuu paikalle kollegoidensa kanssa, Lisbeth yrittää kalastella huomiota suutelemalla Miriam Wu:ta.

Kävelykierrokselle mukaan: http://www.stadsmuseum.stockholm.se/ . Prinsessa-intoilijoille löytyy myös kuninkaallisia kävelyitä.