Matkailumaailmassa, eikä oikeastaan missään muuallakaan, puhuta muusta kuin ulko maisista tuli vuorista ja pöly pilvistä. Kun Iltalehti nosti ensimmäisen lööppinsä aiheesta, olivat Roosa 3 v. ja Lissu 1 v. tai jotain sinne päin jääneet pois Rhodoksen koneesta. Voi sitä tragediaa. Seuraavaksi ministerit joutuivat ajamaan Espanjasta kotiin ja Facebookiin alkoi tulvia kuvallisia esityksiä eri matkanteoista läpi Euroopan. Koska kaikesta säädöstä aina joku hyötyykin, heräsi kysymys, mikä taho se tällä kertaa on?
Olen päättänyt, että parhaimmin menee hotelleilla. Esimerkiksi bisneskaupunki-Lontoossa on keksitty, miten ihmisten pakko-oleskelu maassa voidaan muuttaa rahaksi. Paikallisessa hotellissa oleskelevaa suomalaisnaista pisti kevyesti nyppimään, kun lentokiellon selvittyä hotelli tuplasi yhtäkkisessä pakossa hankittujen lisäöiden kustannukset. Heidän viiden hengen porukalleen hinta 250 puntaa/ hlö/ yö.
Sama kävi ilmi Nelosen uutislähetyksestä. Hong Kongissa lomaileva ranskalaisturisti kuvaili, että hotellihuoneen hinta oli noussut vuorokaudessa 500 euroa. Onnekkaampia olivat ne hollantilaisturistit, joiden firma maksoi ylimääräiset yöt. Hinta 250 e/ yö.
Olen yrittänyt tehdä kenttätutkimusta siitä, toimivatko suomalaiset firmat samoin. Jos työntekijä on lomalla, hommahan ei tunnu oikein toimivan: tiedossa kesälomapäivien menoa tai edessä ylityötunteja, kaikki kulut jäävät itselle. Mutta entä työmatkalla olijat? Kuinkakohan mukavasti maailmalla juuri nyt odotellaan?
Pikkuhyötyjiä lienevät myös lumihässäköissä (mielestäni aika syyttä) ryvettynyt VR ja bussiyhtiöt.